Lohdukkeeksi Troylle sanon, että ittelle on ihan tuskasen vaikeeta ollu see hätäkeskukseen soittaminen. Jään paikalle jahnakoimaan ja kuikuilemaan että olisko siinä lähellä joku toinen tyyppi kenen kanssa vois pohtia että mitä tehdä ku itte ei osaa mukama päättää että onko tosi kyseessa vai ei. Ja sit jos ei mittään tee ni saa angstata että kuinkakohan pahasti meni arvio pieleen.
Siis kyllähän tuossa junanraidetilanteessa varmastikin olis pitäny jonnekin ottaa yhteyttä, mutta itte en varmasti myöskään olis siinä tilanteessa saanu mittään aikaseks vaan juurikin myös vasta jälkeenpäin tuskastellu ja kyselly kaikilta tutuilta että mitä olis pitäny tehdä. Ja sitten nee tutut olis kaikki sanonu, että olis pitäny soittaa hätäkeskukseen.
Tästä omasta saamattomuudesta/jahnakoinnista tulee ittellekkin aika turvaton olo. Meinaan, sitten ku on itte jossain pusikossa tapettavana tai kadussa jonkun halvauksen saaneena ni käykö siinä sitten just niin että ne kaikki kanssaihmisetkin ajattelee vaan että jottain rakastavaisten nahinoita siellä vaan tai että nukkuupa tuo juoppo tuossa somasti.