Olipas läheltä piti -tilanne. Äsken kun olin kävelylenkillä, iski yht'äkkiä pakin melkolailla sekasin ja mielen alkoi vallata semmonen fiilis, että kohta lentää ruikku. Rasvaisen ruoan päälle syöty mustikka/punaviinimarja+vaniljakastike -setti kera kahvin oli ilmeisesti vähän liikaa. Päätin lyhentää lenkkiä ja läksin kaartamaan takaisin kotia kohti laittaen samalla pidättelymoodin päälle. Metsäisen pätkän kohdalla mietin jo varasuunnitelmana yhden pysähdyksen taktiikkaan siirtymistä eli "sipalla" käymistä, olihan mulla nenäliinoja kuitenkin taskussa mukana. Otin kuitenkin riskin ja päätin kävellä samoilla vauhdeilla kotiin saakka. Koti alkoi jo lähestyä mutta tuntemukset laittoi askeltamaan aina vaan ripeämmin. Kun kaarsin kotipihaan, niin näin että naapuri on kävelemässä vastaan kohti parkkipaikkaa. Mietin mielessäni että toivottavasti ei nyt ala selittämään mitään, koska tällöin peli on menetetty. Naapuri ehti kuitenkin hypätä autoonsa ennen kohtaamista, joten huokaisin helpoituksesta ja suuntasin kohti edessä häämöttävää kotiovea. Ovi auki, suorinta tietä pöntölle, housut alas ja varpusparvi paineella pöräyttäen vapauteen. Hilkulla oli, mutta voi sitä helpotuksen tunnetta.
