Ooksä nyt aivan varma, että tämä on näin? Että uskominen on päätös, joka vaan tehdään ja sitten sitä uskotaan kunnes keksitään jotain muuta ajankulua? Ja sitten tehdään päätös uskomisen lopettamisesta ja aletaan pelaamaan pesäpalloa?
Pakotettu uskominen kuulostais aika heikolta yritykseltä.
Kaikki uskovat johonkin, kuten hyvin tiedät.
Kieltämättä joo, mutta mä tarkoitin että uskominen/uskoon tuleminen on mun käsityksen mukaan paljon isompi kokemus kuin pelkkä oma harkittu päätös. Kuin myös uskomasta lakkaaminen. Vapaaehtoista varmasti kumpikin tavallaan, mutta tavallaan taas ei.
Millä perusteella?
Elämä olis aika perseestä jos ei uskoisi mihinkään. Minä esimerkiksi uskon huomiseen.
Heh
Kompleksista uskominen on varmasti. Monellakin tavalla. Luulisin, että suuri osa uskovista on jopa sitä mieltä, että se ei varsinaisesti ole oma valinta, mutta he tekevät sitä kuitenkin vapaaehtoisesti. Kompleksista.
Miksi siihen pitäisi uskoa? Uskomista mihinkään tarvitse.
Uskoakseni tiedän luulevani, että näin saattaisin itsekin ounastella.
Kyllä tarvitsee, usko pois. Eihän mitään tietenkään tarvitse uskoa, mutta jos joku väittää, että ei usko mitään tai mihinkään niin valehtelee.
Nyt ohjaa tässä oikein nimittäin moderaattori nimittäin keskustelua nimittäin. Katseet tänne ja ruoto suoraan ja kättä lippaan. Lippaan mä sanoin. Aina tartte räplätä.
Mäkään EN NÄHNYT NIITÄ!
Usko jäsentää
Tämä on siitä hyvä paikka, että täällä voi ihan rauhassa antaa ohjeistuksia täältä ikuisuuteen ilman pienintäkään pelkoa siitä, että kukaan niitä noudattaisi. Vähentää paineita.
Ei mene noin. Näkemyksesi on vihreellinen.
Ei tarvitse uskoa. Ihan uskomattakin pärjää.
