Näiden valtavien asiakasetujärjestelmien perimmäinen tarkoitus on vain ja ainoastaan voiton maksimointi. Korttiasiakas myy tietonsa kaupalle, joka käyttää sitä maksimoidakseen voittonsa. Aivan perusasioita.
Saatua dataa analysoimalla pääsee kauppa käyttämään moninaisia keinoja voiton maksimointiin. Näitä ovat mm.
- price targeting (en tiedä onko tälle suomalaista termiä) eli tuotekohtaisen sortimentin säätö niin, että asiakas saadaan luopumaan jokaisen haluamansa tuotteen kohdalla mieluiten koko siitä summasta, jonka hän on valmis (tajuisesti tai alitajuisesti) ko. tuotteeseen sijoittamaan.
- tuotevalikoiman optimointi jopa sillä tasolla, että esim. kun myydään tuotetta A tähän hintaan, niin tuotetta B menee kaksinkertainen määrä kaupaksi ja tuotetta C kysytään kovasti tms.
- massaräätälöinti
- tavaroiden sijoittelu myymälässä. Ei vain se, että onko maidot siellä kauimmassa nurkassa (tottakai on ja siihen on syynsä) vaan myös hyllytasotasolla ja mitä on minkäkin vieressä
- hinnoittelu, hinnoittelu, hinnoittelu. Kokonaismyynnin kannalta maksimi marginaalit tuotteisiin
- uusien kauppapaikkojen sijainnit ja arkkitehtuurinen suunnittelu
- mahdollisimman ohuet varastot ja nopea kierto
Ja vaikka mitä muuta.
Kaikki tähtää siis siihen, että
a) saadaan asiakas sisään
b) osataan ennustaa mitä se ostaa
c) voidaan tarjota sille sitä, mitä se on tullut hakemaan
d) saadaan siitä, mitä se on tullut hakemaan, suurin mahdollinen hinta tai kate
e) saadaan se ostamaan mahdollisimman paljon sellaista, mitä se ei ole tullut ostamaan
f) saadaan niistäkin tuotteista mahdollisimman suuri hinta tai kate
g) tehdä tämä kaikki mahdollisimman suurella myyntikatteella ja mahdollisimman pienin kiintein kuluin ja mahdollisimman pienellä käyttöpääomalla
h) tehdä tämä kaikki vielä paremmin, vielä paremmassa kauppapaikassa
Se ostokäyttäytyimisdata, minkä ihminen on valmis myymään pikkupähkinöistä, on näille ketjuille niin arvokasta, että miljardien eurojen operaatioissa se muutaman sadan miljoonan järjestelmäkustannus on naurettavan pieni markkinointikulu sen tuomiin hyötyihin nähden.
Ja kyllä, sen maksaa asiakas. Ja se maksaa sen moninkertaisesti. Mutta ei se mitään, kun saamapuolella on ostamisen tuoma endorfiinipörinä ja talo täynnä krääsää, sekä joitain euroja takaisin tyhjälle tilille.
Törnille peukku idealismista. Ilman sitä ei ole mitään.