Suunnitelmissa ois tintata vielä pari tuntia ja sitte puolilta päivin tirsoille. Kello 5-6pm. (17-18 militääriaikaa, heh jenkit) ylös, suihku ja pitäs lähteä "kutsuille" tinttaamaan ja safkaamaan. Maanantai on aluhousupäivä lievällä loivennuksella. Raportoin jossain vaiheessa menikö asiat niinku oli tarkoitus. Luultavasti.
Eihän se ihan noin menny.
En saanu juurikaan nukuttua vaan laittelin vielä muutaman tarkoin harkitun viestin forumille ja taisin viesteillä ja soitella muutenkin sellaisille tahoille, joille ei ehkä olis kannattanut siinä mielentilassa. Jatkoin kuitenkin nesteytystä ja pääsin kuin pääsinkin paikan päälle, joskin hieman myöhässä. Ruokailun yhteydessä keskustelimme päivän polttavista aiheista, kuten rintamamiestalot ja kulkutaudit. Itse tosin vietin suurimman osan ruokailusta saniteettitiloissa, eikä oikein ruokakaan maistunut sieltä käsin. Ruokailun päätyttyä juhlaväki siirtyi oleskelutiloihin jatkamaan seurustelua virvokkeiden parissa. Itsekin olin alkuvaiheessa mukana, mutta varsin pian löysin sopivamman paikan horisontaaliasennossa pimeästä huoneesta. Hieman silmiä lepuutettuani nousin ylos ja totesin enimpien ihmisten häipyneen ja taloväen laittautuneen yöpuulle. Päädyin istuskelemaan keittiöön ja rääpimään jääkaappikylmää illallista huoneenlämpöisen oluen kera. Soitin myös pitkähkön puhelun, joka loppu vasta, kun puhelimestä loppui virta. Onneksi vastaanottaja oli iäkäs, viisas ja ymmärtäväinen nainen, joka usein ilman minun häiriköintiäkin valvoo öitään. Virran loputtua katselin ikkunasta parkkipaikkaa ja yritin jutella kissan kans, mutta sitä ei kai mun jutut kiinnostanut, koska häipyi paikalta varsin nopeasti. Tässä vaiheessa ajattelin, että oiskohan vieraan jo aika lähteä. Talonväki on onneksi varsin tuttua ja joskus on käynyt myös toistepäin. Haalin kamani mukaan ja lähdin hippasemaan kotia kohti. Ulkona huomasin, että täällähän sataa vettä ja matkaakin on jonkin verran. Eipä hätää, soitan taksin. Tai oisin soittanut, jos puhelimessa ois ollu virtaa. Talsin siis sateessa ja matkalla tuli vastaan maastopukuinen mies. En moikannut. Sade taukosi ehkä parisataa metriä ennen kotiovea.
Yhtä kaikki, suosittelen valvomista ja alkoholia muutaman päivän annoksina, jos esimerkiksi on jotain hankalaa mielen päällä tai muuten hutera olo ihmisenä, tai jotain.
Toi juttuhan on ihan puppua ja kaikki meni oikeesti niinku oli suunniteltu.
