Katainen ja Himanen nolossa valossa
Pekka Himasen hallitukselle tuottamia tutkielmia on hymähdelty aiemminkin.
Nyt ne ovat saattaneet noloon valoon koko tutkimuskoneiston ja vallanpitäjien suhteen.
Valon sytytti Long Play, joka julkaisee laatujournalismia juttu kerrallaan. Eilen ilmestyneen jutun tekijät Anu Silfverberg ja Johanna Vehkoo yrittivät tosissaan selvittää, mitkä ovat kolmen yliopiston professorina esiintyvän Himasen tieteelliset ansiot.
Tulos: ei vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia. Himaselle palkkaa maksaneissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa kukaan ei tunnu kunnolla tietävän, mitä hän on työkseen tehnyt. Himasen kirjallista tuotantoa voi pitää joltain osin tietokirjoina, toisaalta konsulttiraportteina.
Hallitukselle hän on joka tapauksessa luottomies, kun tarvitaan vaikkapa laaja tutkimusprojekti tulevaisuusselonteon pohjaksi. Sellainen tilattiin Himasen yritykseltä 700 000 eurolla. Valtioneuvoston kanslia ei kuitenkaan maksanut projektia vaan määräsi maksajiksi Sitran, Tekesin ja Suomen Akatemian. Ne antoivat rahaa kun käskettiin, vaikka hankesuunnitelma oli outo ja puutteellinen: ei selkeitä tutkimuskysymyksiä, ei tutkijoiden ansioluetteloita, itsekehua ja hämäriä lauseita. Suunnitelma lupaa, että hanke “synnyttää kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyön akateemisen julkaisun kirjana”.
Asetelma on erityisen kiusallinen Suomen Akatemialle, jonka tehtävänä on rahoittaa korkeatasoista tieteellistä tutkimusta ja vahvistaa tieteen asemaa.
Akatemian tutkimusrahoitus on verisesti kilpailtua, ja sen säännöt ovat tiukat. Hankkeille tehdään seikkaperäinen ulkopuolinen arviointi, eikä 15 sekuntia virallisesta hakuajasta myöhästyneitä hakemuksia oteta edes käsittelyyn.
Akatemian hallituksen puheenjohtaja Arto Mustajoki kertoo Long Playlle, että hakemus ei tullut käsittelyyn tutkijalta vaan valtioneuvoston kansliasta ja niin viime hetkellä, ettei aikataulu sallinut arvioinia.
“Kyllähän hallituksen jäsenet tajusivat, että tämä ei täytä normaalikilpailun kriteereitä. Siinä kisassa hakemuksella ei olisi pärjännyt.” Akatemia teki vaisua vastarintaa antamalla projektiin 150 000 pyydetyn 300 000 euron sijasta.
Long Playn jutun sisältö ei läheskään tyhjene vaisuun kuvaukseeni. Siinä on yli 50 000 merkkiä, jotka kannattaa lukea kaikki - ja maksaa niistä pyydetty 3,90 euron hinta.
Se on vähän näin hyvästä tutkivasta journalismista. Siitä huolimatta, että professori Mustajoki on jutussa ainoa päätöksentekijä, joka oikeasti vastaa toimittajien kysymyksiin. Muut väistelevät parhaansa mukaan, kuten Himanen itsekin.
Lukemisen jälkeen käteen jää muutamia painavia kysymyksiä.
Voiko valtioneuvoston kanslia sivusta määrätä niukkaa ja tiukasti kilpailtua valtion tutkimusrahaa mihin tahansa? Onko Akatemian ja muiden laitosten yksinkertaisesti toteltava, vaikka hanke ei täyttäisi mitään niiden rahoituskriteereistä? Miksi hallitus haluaa ostaa veronmaksajien rahoilla… niin mitä? Itse sanoisin, että tyhjää. Jokainen voi arvioida itse tutustumalla Himasen teksteihin.
Entä kuka niitä todella haluaa? Tähän kysymykseen Long Play löytää vastauksen.
Jäljet näyttävät johtavan pääministeri Jyrki Kataiseen. Hänkään ei suostunut vastaamaan Silfverbergin ja Vehkoon kysymyksiin. Nyt voimme jatkaa kysymistä yhdessä.
Long Playn juttu: