Eilen soitti lehtien puhelinmyyjiä, sanoin heti alkuun kaikille etten tilaa. Kun pyysivät saavatko kuitenkin kertoa eduista, annoin luvan ja kerroin uudestaan etten tilaa. Ajankäytöllisesti lienee myyjälle järkevämpiäkin kohteita kuin henkilöt, jotka kertovat heti alkuun etteivät tilaa. Toisaalta jos argumenteille on annettu päiväkiintiö, niin tuleehan tuollai niitä käytettyä.
Tota, mulle oli uusi tieto mutta kun junnu oli työharjoittelussa 8 viikkoa lehtimyyjänä, niin heillä osa liksasta määräytyi sen mukaan kuinka kauan he saivat pidettyä asiakasta puhelimessa.
En tiedä tarkkaan kuinka siitä maksuperusteet laskettiin ja liksaan hoidettiin, mutta siksipä en nykyään enää iske muutenkaan luuria myyjille korvaan tai äyski, koska oman pojan siinä hommassa hikisesti urakoituaan kaks kuukautta ja kerrottuaan mitä se homma on, niin asenteeni hieman muuttui. Minusta lehtimyyjille äyskiminen on työpaikkakiusaamista jos mikä.
Se on aika kovaa ja kurjaa työtä, tosin poika myi naisille suunnattua lehteä ja suurin osa käyttäytyi oikein asiallisesti ja sälli teki liksansa eteen kyllä sitten alun hankaluuksien jälkeen palkkansa eteen kauppojakin.
Mutta kuten arvata saattoi, ei siitä komennuksesta jäänyt fiilistä että se olisi kutsumusammatti ja vaihtuvuushan siellä on aikamoinen.
Hieman toisenlaista lehtimyyntikulttuuria sitten edustaa naapurin isäntä, joka myy erästä suurta sanomalehteä itse sekä parin avustajan kera. Se on tehnyt sitä jo vuosia ja samoilla työntekijöillä ja näyttää tykkäävän hommastaan ja jopa pärjäävän sillä kohtuullisesti. On just nyt Espanjassa ekaa kertaa koko talven ja hoitaa myyntityöt sieltä käsin. Näin vaan sen pikaisesti kun kävi täällä Jouluna ja kertoi että oikein mukavaa hoidella myynnit sieltä käsin talven aikana ja siitä saattaapi tulla pysyvä käytäntö.