Kehitysvammaisilla teetetään töitä muutaman euron päiväpalkalla
Kouluja käyneille kehitysvammaisille tarjotaan avotyötä muutaman euron päiväpalkalla. Markus Lehtosen saama korvaus ei riittänyt edes työpaikkalounaaseen.
Tutkinto työvoimapulan vaivaamalta alalta, oma auto ja rutkasti motivaatiota, mutta työtä ei tahdo löytyä.
Lievästi kehitysvammainen Markus Lehtonen, 21, valmistui viime keväänä toimitilahuoltajaksi. Hän on päässyt useisiin työhaastatteluihin etsiessään työtä, mutta sitten tie tyssää.
Ongelma ei ole osaaminen. Lehtonen tuli neljänneksi erityistä tukea tarvitsevien nuorten valtakunnallisessa Taitaja plus -kilpailussa pari vuotta sitten.
Sadat kehitysvammaiset ovat samassa tilanteessa.
"Yhteiskunta panostaa siihen, että kehitysvammaisetkin saavat toisen asteen koulutuksen", sanoo Kehitysvammaliiton erityissuunnittelija Marika Ahlstén.
"On haaskausta hukata se ilman, että ihmiset saavat työtuloja ja maksavat veroja."
Se on myös vastoin hallituksen tavoitetta pidentää työuria. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmät miettivät parhaillaan, miten edistetään osatyökykyisten sekä vammaisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä.
Tavallisia töitä tekee vain 400 kehitysvammaista. Lähes kymmenkertainen joukko on kunnan kautta avotyössä tavallisilla työpaikoilla esimerkiksi keittiöissä, siivoamassa ja kaupan alalla.
Siellä oli myös Lehtonen. Hän teki töitä kuusi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, ja sai palkkaa neljä euroa päivältä. Se ei riittänyt edes työpaikkalounaaseen.
"Laskin meneväni miinukselle", Lehtonen sanoo.
"Minä en maksa siitä, että käyn työssä."
Lehtosen toimeentulona on takuueläke, josta jää verojen ja vuokran jälkeen käteen noin 600 euroa kuussa. Jos työtä ei löydy, edessä on monta niukan toimeentulon vuotta ja vuosikymmentä.
Eläkkeen päälle saisi ansaita noin 700 euroa kuussa.
Ahlstén näkee, että on paljon töitä, jotka sopivat erinomaisesti kehitysvammaisille. Ne pitää vain löytää, ja valmentaa tekijä.
Kehitysvammaliiton ja K-kauppiasliiton yhteisessä hankkeessa etsittiin kauppiaille koulutettuja, sitoutuneita ja pitkäaikaisia työntekijöitä. Syntyi 27 työsuhdetta ja pysyvä toimintamalli.
Huonommin kävi tavoitteelle siirtää kaupoissa avotyötä tekeviä tavallisiin työsuhteisiin ja palkanmaksun piiriin. Vain kolme toteutui.
"Tuntumani on, että avotyö on lisääntynyt", Ahlstén sanoo.
Kaikki normaalit työntekijän velvollisuudet, mutta ei palkkaa eikä oikeuksia, työterveyshuoltoa tai lomia, Markuksen äiti Liisa Lehtonen kiteyttää avotyön huonot puolet.
"Ottaisiko joku muu koulutettu työtä 80 euron kuukausikorvauksella?" hän kysyy.
"Alkaa muistuttaa orjatyötä."
Markus Lehtoselle tarjottiin valmistumisen jälkeen avotyötä vanhainkodista, eli siistimistä ja avustamista ruokailussa. Alle euron tuntipalkkaa vastaan hän olisi menettänyt päivällä kokoontuvat kerhot, koska työaika ei olisi joustanut.
"Jos en pääse kerhoihin, en näe kavereita, jotka olen tuntenut päiväkodista asti. Liikunta ja sosiaalinen elämä ovat tärkeitä", Markus Lehtonen sanoo.
Hän päätti, ettei lähde enää avotyöhön ja hakee nyt työtä TE-toimiston kautta. Esille on noussut kaupan ala, jolla Markus Lehtonen teki peruskoulun tutustumisjakson työelämään.
"Riipaisevan läheltä normaalia putoaa väliin", äiti Liisa Lehtonen sanoo.
"Markus oppii uutta mutta hitaasti. Miksei ihmiseltä voi hyväksyä hitautta? Kaikki eivät ole kuin tornadot, kaikille on tilaa."
Markus Lehtonen asuu yksin tukiasunnossa, valmistaa ruokansa ja hoitaa vuorollaan rivitalon kulkutiet.
"Elämä voi olla hyvä näinkin, mutta on harmi, jos koulutus jää hyödyntämättä", äiti pohtii.
"Työ sopisi Markukselle kuin nenä päähän. On tärkeää päästä yhteiskuntaan mukaan."
Päivi Repo HS