Marko, ymmärrän nyt niin, että olet samaa mieltä tämän Ushanovin väittämien kanssa? Etkä tarkkaan eri mieltä, kuten tuossa aiemmin jo ehdit sanoa?
Noh, lähtee:
Suomi lähenee tulonjaossa Neuvostoliittoa
6.4.2014 2:00 7
Tommi Uschanov
Entinen Nokia-pomo Anssi Vanjoki valitti viime viikolla pääomasijoitusyhdistyksen seminaarissa, että "suomalainen asenneilmapiiri muistuttaa neuvostotasavallan tunnelmia" (HS 30.3.).
Se oli varsin outo paikka väittää näin. Juuri työn ja pääoman suhde muistuttaa Suomessa entistä enemmän Neuvostoliittoa.
Eräs jyrkimmistä Neuvostoliiton ja länsimaiden välisistä eroista vallitsi tulonjaossa. Länsimaissa kansantuotteesta kanavoitui työntekijöiden palkkoihin 1980-luvun lopulla tyypillisesti yli 60 prosenttia. Tämä koski myös Suomea. Neuvostoliitossa sen sijaan palkat olivat samaan aikaan vain noin 37–38 prosenttia kansantuotteesta.
Karl Marx, jonka nimeen Neuvostoliitto tunnetusti vannoi, mittasi työläisten riiston astetta tämän prosenttiluvun vaihtelulla. Luvun pienentyessä riisto pahenee, kasvaessa vastaavasti hellittää. Ironista onkin, että tällä määritelmällä Neuvostoliitto itse riisti työläisiään paljon pahemmin kuin läntiset teollisuusmaat.
Suomessa palkkojen osuus kansantuotteesta on 1990-luvun laman jälkeen laskenut jyrkästi. Yhä useampi euro on jäänyt liikevoittona työnantajalle tai maksettu osinkona omistajille. Viime vuosikymmenellä palkkojen osuus oli vuodesta riippuen enää 45–48 prosenttia kakusta.
Matkasta, joka Suomen tällä mittapuulla erotti Neuvostoliitosta vielä 1980-luvun lopussa, olemme siis kuroneet umpeen ainakin puolet.
Vaikka Neuvostoliitossa ei maksettu työstä kunnon palkkaa, siellä ihailtiin työtä yli kaiken. Työpaikka oli ihmisarvon minimiedellytys ja sen välttely rikos koko yhteiskuntaa vastaan.
Viikko sitten näillä sivuilla kerrottiin Neuvosto-Virosta, jossa omavaraistaloudessa elänyttä miestä syytettiin "parasiittimaisesta elämäntavasta".
Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev julisti vuonna 1972, että hänen maansa rakentaa "työtätekevintä yhteiskuntaa, jonka historia tuntee".
Nyky-Suomessa työtä palvotaan myös. Vanha viisas kansan sananlasku – hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä – on lentänyt roskiin. Poliitikot "työväen presidentistä" alkaen patistelevat ihmisiä töihin, vaikka hyvin tiedetään, että enin osa työttömyydestä on rakenteellista.
Kuten jo Sata-komitean surkea kohtalokin kertoo, rakenneuudistuksia ei halua kukaan. Työtuntien suurta määrää ihaillaan, vaikka se ei kerro niinkään mistään hyveellisestä ahkeruudesta kuin tehottomista työtavoista.
Aivan kuten Neuvostoliitossa.
Varsinkin Etelä-Suomen kaupungeissa yksi kunnallispolitiikan iso kysymys on sosiaalinen eriytyminen. Rikkaat ja vähemmän rikkaat asuivat ennen sovussa naapureina, mutta nyt edelliset vetäytyvät omille asuinalueilleen ja jättävät jälkimmäiset kiehumaan omaan liemeensä.
Myös jokaisen entisen kommunistimaan pääkaupungissa oli eliitin kaupunginosa: Moskovassa Dorogomilovo, Itä-Berliinissä Pankow ja niin edelleen. Siellä silmäätekevät elivät luksusasunnoissaan turvallisen etäällä rivikansalaisten raivonpurkauksista. Tarvittaessa hyvän elämän takasi vielä laiton valuuttatili veroparatiisissa, sellainen, mistä useampi suomalainenkin on äskettäin kärynnyt. Osaksi juuri sinne katosi se arvonlisäyksen siivu, joka palkoista jäi puuttumaan.
Kun olen pahoitellut sitä, että Suomi muistuttaa näissä suhteissa Neuvostoliittoa, minut on kuitenkin usein toivotettu – Neuvostoliittoon. Maahan, jota ei enää ole olemassa ja jossa en kertaakaan edes käynyt.
Eikä olisi tehnyt mielikään käydä.
Tommi Uschanov
Lihavoituna tekstissä on yksi väite: yksi ainut tunnusluku, palkkojen osuus BKT:sta selittää tulonjaon täysin. Ja nimenomaan niin, että palkollisia riistetään. Ja nimenomaan niin, että kapitalisti riistää. Noh, oikeasti tulonjako, palkkaerot, BKT, tuloerot vs. talouden tila ovat huomattavasti monimutkaisempi yhtälö. Huonossa taloussuhdanteessa palkkaeot kutistuvat, mutta silloin kaikilla menee kurjasti. Hyvässä suhdanteessa palkkaerot kasvavat. Silti köyhimmilläkin menee silloin paremmin kuin heikossa suhdanteessa. Koska palkkaerojen pitää siis olla pieniä, on oikeudenmukaista, että on aina lama? Kun ei kenelläkään ole mitään, niin sitten on tasa-arvoista? Ja varmimmin kyetään pitämään vähäosaisista huolta? Unohdetaan sekin, että palkallisten reaalinen elintaso ja ostovoima ovat kohonneet 30 vuoden aikana. Siitä huolimatta, että tuo tunnusluku on "paha".
"Nyky-Suomessa työtä palvotaan myös. Vanha viisas kansan sananlasku – hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä – on lentänyt roskiin. Poliitikot "työväen presidentistä" alkaen patistelevat ihmisiä töihin, vaikka hyvin tiedetään, että enin osa työttömyydestä on rakenteellista."
Tommilla menee puurot ja vellit sekaisin. Kuin myös syy-seuraussuhteet. Ja syylliset. Ei Suomessa työtä palvella samalla tavalla kuin Neukkulassa aikoinaan. Miten niin suurin osa työttömyydestä on rakenteellista? Etteikö sittenkin heikon suhdanteen aiheuttamaa? Ei kukaan ole patistamassa mihinkään epäinhimilliseen työtahtiin, eikä etenkään tekemään mitään hullua. Siitä on kyse, että pitkällä jaksolla tarkastellen toimivassa kansantaloudessa täytyy olla niin, että riittävän suuri osa väestöstä on tuottavassa työssä.
"rakenneuudistuksia ei halua kukaan" Sikäli kun olen seurannut, niin rakennemuutosta on ankarasti yritetty. Nyt näyttäisi tapahtuvankin jotain: SOTE uudistus nytkähti eteenpäin. Toivon mukaan sen perässä kuntauudistuskin.
"Varsinkin Etelä-Suomen kaupungeissa yksi kunnallispolitiikan iso kysymys on sosiaalinen eriytyminen. Rikkaat ja vähemmän rikkaat asuivat ennen sovussa naapureina, mutta nyt edelliset vetäytyvät omille asuinalueilleen ja jättävät jälkimmäiset kiehumaan omaan liemeensä." Tämä on totta, että pääkaupunkiseudulla on muutama lähiö, jotka ovat ghettoutuneet tai ghettoutumassa. Ilmiö on Suomessa uusi. Mutta ollaanko köyhät jättämässä oman onnensa nojaan? Todellako niin?
"Tarvittaessa hyvän elämän takasi vielä laiton valuuttatili veroparatiisissa, sellainen, mistä useampi suomalainenkin on äskettäin kärynnyt. Osaksi juuri sinne katosi se arvonlisäyksen siivu, joka palkoista jäi puuttumaan." Aivanko voidaan vetää yhtäläisyysmerkit noiden ilmiöiden välille? On totta, että veroparatiisit ovat ongelma. Mutta kuinka pitkälle sinne kadonneet rahat selittävät palkkasumman pienuutta?
Ylipäänsä. En pidä kauhean hedelmällisenä, rakentavana ja kehittävänä retorista keskustelutyyliä, jota tuokin kolumni edustaa. Luetellaan pitkä lista pielessä olevia asioita. Mieluusti tehdään vähemmän älyllisiä rinnastuksia. Vihjaillaan, osin salaperäisesti. Vihjaillaan ja annetaan ymmärtää, että jossakin lymyää syylliset moisiin vääryksiin. Vihjataan tai toivotaan, että syylliset löytämällä ja ne poistamalla ongelmat ratkeavat. Koko agenda perustuu ympärillä näkyvien ongelmien listaukseen. Ei ole edes yritystä siihen, että itsellä olisi minkäänlaista ratkaisuehdotusta. Ei edes yksittäiseen ongelmaan, saati kokonaisuuteen.
