"Kuopio tanssii ja tmoi".
Viikonloppuiltana Pohjanmaan Voltissa teini-ikäisillä pojanklopeilla kävi aika pitkäksi.
Potkittiin kiviä ja katsottiin näkyykö äärettömän pellon horisontissa liikettä.
Keksittiin peli: Hypätään vuaroon perään metrin päästä laron seinään, otta erellä - notta kolahtaa.
Jokaanen hyppää vuarollans, niin pitkään kun ensimmääne luavuttaa.
Alotettihin.
Kukaan ei luavuttanu ja jokasella olikin kohta naamat paksus veres.
Paikalle sattu Kaapo, minkkitarhuri jo neljännes polves.
"MOI, lopettakaas tuallaane hölmööly, ettei satu pahemmin"
Pojat ei Kaapon esityksiä hulluuren lopettamisesta uskoneet, kukaan kun ei halunnu olla se, joka luavuttaa.
Kaapo ei keksiny muuta kuin soittaa hätänumeroon ja sieltä apuja.
"MOI, täällä Voltissa on kuuren pojaan porukka aivan laron lyömänä ja kaikilla naamat pakuus verees."
Kaapo jäi orottelemaan lanssin tuloa silläkin silmällä, että josko tarvitaan akuutimpaa apua ennen lanssin paikalle ehtimistä. Pojat jatko otsa erellä seinään hyppimistä ja rinnuksetkin oli jo aivan verees.
Viimein lanssi saapui ja Kaapo ohjaili tien varresta kohti latoa "MOI, ne pojaat on tuas laron vierees"
Lääkintähenkilökunta tutustui nopeasti tilanteeseen ja huikkasi "Nuoriso lanssiin ja moi"
