Ensimmäinen kerta kun olin romanin kanssa tekemisissä oli kun haukuin sitä ala-asteen pihalla manneksi. Perkele pikkujätkä takertui oikeaan koipeen kiinni eikä meinannut päästää irti. Olin jotain 8-11 vuotias.Viimeksi olin romanin kanssa tekemisissä, niin selvisi kyseisen kansallispukuisen olevan luokanopettaja.
(siis tää makeislava ei olekaan varastettu, vaan rehdisti hankittu ja koulun myyjäisiin menossa?)
Pakko oli uskoa, kahtena vuotena peräkkäin meni.
Toka kerta oli kun olin pelaamassa Teboililla pelikoneella ja romanipappa tunki eteen, vaikka mulla oli kolikot koneessa, että menes ipana muualle siitä. Lähdin itkien kotiin. Olin 31 vuotias.
Seuraavan kerran olin jo vanhempi, ehkäpä 19-21 vuotias, kun pyöräilin kotia kohti erään kaupan vierestä. Läheisessä alikulkutunnelissa romanityttö pysäytti minut ja kysyi, josko kävisin ostamassa heille tupakkia. Sanoin, etten ole siskollekaan ostanut, enkä muillekaan, enkä aio aloittaa nyttenkään. Tyttö kääntyi pois ja mutta tekikin uukkarin takaisin parin metrin päästä ja uhkasi vetää turpaan. Itte olin tilanteesta vallan hämilläni, mutta joku hänen kavereistaan tuli sitten väliin ja veti pois.
Kolmannen kerran olin jo sitten Turussa kassajonossa, kun romanivauvalta putosi tutti suusta äitinsä maksaessa ostoksia. Astuin vahingossa tutin päälle ja ojensin sen naiselle ja sanoin, että onko teidän tutti ja että astuin päälle, että pesaise ainakin ennenku lapselle annat.
ETTÄ SEMMOSIA!
Niin ja varastihan se siskon romanikaveri multa pikkusena pikkuauton. Että ei nämä kauhean positiivisessa tunnelmissa ole nämä asiat edenneet.
Viimeksi muokattu: