Kuuntelutoikki päivän piisille, jälkipolvi

[OoPee]

saksa, ruotsi, norja, tanska.... on kyllä semmosia kieliä kaikki, ettei en niitä millään voi kauniiksi sanoa, tosin ei tuo suomikaan välttämättä kaunis ole, pidetään yleisesti lähinnä hassunkuuloiselta.

Ittehän pidän esim. espanjasta ja yllättäen myös kreikasta, italia kuulostaa vastenmieliseltä, ranska on suht jees.

 

[Troy]

Nääh.

 

[joukahainen]

Johtopäätös: Sinulta puuttuu jotain.

 

[OoPee]

Johtopäätös: Sinulta puuttuu jotain.

Varmasti, muutaman asian puuttumisesta olen jopa iloinen.

 

[jjv]

Mikäs käheä-äänisissä mieslaulajissa risoo?

Veikkaan notta peeniskatteus.

italia kuulostaa vastenmieliseltä

Siispä kostox:
Toto Cutugno- Insieme

 

[Mosse]

Mikäs käheä-äänisissä mieslaulajissa risoo?

No kun ne ei laula, vaan kähisee.

 

[Mosse]

Veikkaan notta peeniskatteus.
[/URL]

Vitut. Penis se lienee mieslaulajilla, jotka osaa laulaa.

 

[Örfil]

Siinäpäs on laulajalla karismaa kuin kumpparissa.

Video on kamala. Siis asujen puitteissa, mutta tuo oli sitä aikaa ja genreä. Kenties tulee taas muotiin joskus hyvin kaukana tulevaisuudessa?
Pitkätukka Anderson onkin uskottavampi ilmestys.

Mutta Yes:in aikaisempi tuotanto on kyllä progemusan parsaimmistoa.
Keskikouluaikoina eräs kavereista oli isoveljiensä ansiosta hyvin tietäväinen maailman musiikkimenosta ja eka kuulemani Yes -LP oli tuoreeltaan lainaksi saatu Going for the One.
Onnistuin lisäksi naarmuttamaan sen, joten jäi siksikin mieleen :thumbfh:

 

[Albert Oil]

Olli-viikko, osa VII

Vihreät niityt.

 

[Zervuska Haidis]

Eli Pelle Miljoonaa, Hectoria jne.

No ei mitään vanhoja setiä, vaan kunnon vauhtilasimusiikkia.

 

[toleranssisiipi]

Tämä päivä mennee tuoreita black metal -aarteita kuunnellessa. Aiemmin mainitsemastani tilauksesta puuttui yks levy, paras (tietenkin), mutta levy-yhtiön setä lupas sen lähettää huomenna. Eli niinku toissapäiväisen huomenna. Siis eilen lie lähtenyt postiin.
Mutta onpa kuunneltavaa noissa saapuneissakin. Ja välillä kuuntelen Topi Sorsakoskea.
Olen kyllä lähdössä kauppaa, ja luulen, että en enää voi jättää Jorma Kääriäisen 1+1 -päkkiä hyllyyn, joten mahdollisesti sekin tulee sitten kuunteluun.

 

[markoj]

Mäki taidan kuunnella kaikki kauneimmat black metal -aarteet mitä hyllystäni löytyy.

 

[markoj]

Mitähän sitä sitte tekis?

 

[toleranssisiipi]

No mä ostin sitten mekkalointia tasapainottamaan Jorma Kääriäisen 1+1 -päkin (Yhden tähden hotelli + Kädenjälki (RNO:stran kanssa)) ja Topi Sorsakoski & Agentsin Renegades-levyn.
Seuraavaks siis kuunteluun noi levyt jossain järjestyksessä. Ehkä epä-.

 

[JPP]

Video on kamala. Siis asujen puitteissa, mutta tuo oli sitä aikaa ja genreä. Kenties tulee taas muotiin joskus hyvin kaukana tulevaisuudessa?
Pitkätukka Anderson onkin uskottavampi ilmestys.

Mutta Yes:in aikaisempi tuotanto on kyllä progemusan parsaimmistoa.
Keskikouluaikoina eräs kavereista oli isoveljiensä ansiosta hyvin tietäväinen maailman musiikkimenosta ja eka kuulemani Yes -LP oli tuoreeltaan lainaksi saatu Going for the One.
Onnistuin lisäksi naarmuttamaan sen, joten jäi siksikin mieleen :thumbfh:

Aika harva 70-luvun proge-bändi klaarasi 80-luvun kunnialla läpi. Ei tule itselläni hetimiten mieleen yhtäkään, jonka kasarituotanto isommin mua nappaisi. Van der Graaf Generator hoiti homman sikäli tyylikkäästi, että jätti kyseisen vuosikymmenen vallan väliin, ja sitä seuraavan kanssa.

Nyt Lisa Gerrard: The Mirror Pool, sit Lisa Gerrard & Pieter Bourke: Duality ja Kyuss: Welcome to Sky Valley

 

[Aisla]

Hercules and Love Affair - Hercules' Theme

 

[hippi]

The Velvet Underground - Sister Ray

 

[JPP]

The Velvet Underground - Sister Ray

Toi on hieno, tai itse asiassa helvetin hieno, kappale. Velvet Undergroundin Bootleg Series Volume 1: The Quine Tapes -kolmois-cd on jännä paketti kun siinä on muun live-materiaalin ohessa yhteensä puolitoista tuntia "Sister Ray" -kappaletta.

Nyt Moonspell: Night Eternal, sit Orphaned Land: The Never Ending Way of ORWarriOR ja Sigur Rós: ()

 

[toleranssisiipi]

Ruotsalaista poppista minäkin, kun se on niin hienon kuuloista.

 

[Troy]

Sormenpäihin sattuu kun katselee Mark Knopflerin kasarisoittoja. Muistaakseni mies soitti liian vahvoilla kielillä ja voi vaan kuvitella noita puhtaita sointuja omalle kohdalleen. Mieletön voima ja koordinaatio hyppysissä yhtä aikaa.

Dire Straits - Sultans Of Swing