Netissä leviää hurjaa vauhtia englanninkielinen artikkeli, jossa esitetään hämmentäviä lukuja Suomen ja Ruotsin prostituution määrästä.
Artikkelin kirjoittajaksi kerrotaan Women's Justice Center -järjestön edustaja Marie De Santis, jonka mukaan Ruotsin lainsäädäntö on kitkenyt prostituution lähes kokonaan maasta.
Esnoticia.co-verkkosivustolla julkaistua artikkelia on jaettu Facebookissa yli 155 000 kertaa. Jutussa kerrotaan, että Ruotsi uudisti lainsäädäntöään vuonna 1999, jolloin seksinosto kiellettiin ja seksin myyminen dekriminalisoitiin. Suomessa on voimassa lainsäädäntö, jossa seksinosto on kiellettyä ihmiskaupan tai parituksen kohteelta.
Kirjoituksen mukaan Ruotsissa ei olisi enää käytännössä lainkaan prostituutiota, jossa myyjänä on ihmiskaupan uhri. Artikkelissa sen sijaan väitetään, että Suomessa ihmiskaupan uhreja olisi seksityöntekijöinä vuosittain jopa 15 000–17 000.
Seksityöntekijöille tukea tarjoavan Pro-tukipisteen Helsingin alueyksikön johtajan Minna Huovisen mukaan luvut eivät voi pitää paikkaansa. Hän sanoo, että Suomessa on vajaan kymmenen vuoden aikana tunnistettu Pro-tukipisteen kautta 47 ihmiskaupan uhriksi joutunutta seksityöläistä.
– Olemme kuulleet artikkelista. Nämä luvut ovat peräisin yli kymmenen vuotta vanhasta julkaisusta, jossa yritettiin arvioida prostituution määrää Suomessa. Näin isot luvut on kumottu vuosia sitten.
– Tässä on sujuvasti sekoitettu seksityöntekijät ja parituksen tai ihmiskaupan uhrit.
Huovisen mukaan Ruotsi on lobannut jo vuosia omaa lainsäädäntöään prostituutiosta. Suomen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) on ajanut Suomeen Ruotsin mallia, mutta Huovisen mielestä monet seksityöhön liittyvät kiellot vain vaikeuttavat prostituoitujen asemaa ja lisäävät piilorikollisuutta.
– Ruotsissakin on edelleen seksityötä. Se on ehkä vähentynyt kaduilla lain myötä, mutta se on vain siirtynyt näkymättömiin. Joka tapauksessa näyttö rikoksesta haetaan myyjien kautta. Heitä kuullaan ja heidän toimintaansa valvotaan ja he joutuvat olemaan todistajina tapauksissa.
Huovisen mukaan monet Pro-tukipisteellä asioivista seksityöntekijöistä eivät yleensä tunne itseään uhreiksi tai asiakkaitaan rikollisiksi.
– Seksityön kriminalisointi hankaloittaisi oikeuksien saamista ja vahvistaa seksityöntekijöihin kohdistuvaa stigmaa.