Suomesta litiumin suurvalta? "Jos hyvin käy, tavaraa riittää vuosikymmeniksi"
Teslan Powerwall ja akkujen mahdollinen yleistyminen ovat herättäneet kysymyksiä litiumin riittävyydestä. Litiumesiintymiä on myös Suomessa, ja kotimainen tuotanto voi päästä käyntiin parissa vuodessa. Pohjanmaalla on vasta raapaistu vähän pintaa, kaivosyhtiössä uskotaan.
Helposti saatava litium riittää joidenkin arvioiden mukaan noin 5–15 vuodeksi, riippuen siitä kuinka nopeasti akkujen käyttö yleistyy, sanoo dosentti Tanja Kallio Aalto-yliopiston kemian laitokselta.
Suurimmat tuottajat ovat Chile, Australia, Argentiina ja Kiina. Euroopan suurimmat litiumvarat on tiettävästi Suomella, ja kaivosyhtiö Keliber yrittää parhaillaan saada tuotannon käyntiin Keski-Pohjanmaalla.
Etelä-Amerikan ja Kiinan litium tuotetaan suola-aavikoilta, mutta suomalainen litium on sitoutunut malmiin ja sen tuotanto on siksi hitaampaa ja kalliimpaa.
– Suomi voisi olla litiumin tuottajamaa, mutta se edellyttää sitä, että helposti löydettävä litium käy vähäiseksi, Kallio sanoo Taloussanomille.
"Vasta pikkuisen pintaa raapaistu"
Keliberin toimitusjohtaja Olle Siren uskoo kuitenkin, että tuotanto on kannattavaa heti käynnistyessään. Sirenin mukaan Suomessa tuotettava litium on puhtaampaa kuin suola-aavikoilta saatava, ja siksi siitä maksetaan jopa lähes kaksinkertainen hinta.
Taloustiedot
– Litiumin markkinahinnat ovat menneet maailmalla muulla tavalla kuin perusmetalleilla. Litiumin käyttö on kasvanut ja hinta noussut koko ajan, Siren sanoo.
Kaivos käynnistyy näillä näkymin vuonna 2017 tai 2018, Siren kertoo. Sitä ennen on vielä tehtävä selvityksiä sekä saatava tarvittavat luvat ja rahoitus.
Tuotanto olisi noin 6000 tonnia vuodessa, mikä vastaisi 4–5 prosenttia koko maailman tuotannosta. Tämänhetkisen arvion mukaan esiintymästä riittäisi noin 15 vuodeksi.
– Mutta mehän ollaan pikkuisen vasta pintaa raapaistu tässä Keski-Pohjanmaan litiumprovinssissa, Siren sanoo.
Tämän mukaan alueella on useita esiintymiä, joita ei ole vielä tutkittu. Maastossa on myös litiummalmilohkareita, jotka eivät voi olla peräisin tunnetuista esiintymistä.
– Se viittaa vielä löytämättömiin esiintymiin, eli siellä riittää töitä pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Jos hyvin käy, tätä tavaraa riittää vuosikymmeniksi.
Litiumista uusi öljy?
Elektroniikkayhtiö Sony loi ensimmäisen litiumioniakun vuonna 1991, ja nyt akut vievät joidenkin Olle Siren kuulemien tietojen mukaan 37 prosenttia litiumin teollisesta käytöstä. Muita käyttötarkoituksia ovat lasi- ja keramiikanteollisuus, alumiininvalmistus, voiteluaineet ja erilaiset katalysaattorit.
Litium on metalleista kevein ja toimii siksi erityisen hyvin kannettavissa akuissa kuten älypuhelimissa ja tietokoneissa. Litiumioniakussa on litiumia kuitenkin vain noin prosentin verran, ja sen kierrättäminen on siksi hankalaa ja kallista.
Hyvää korviketta litiumille ei ole akkukäytössä löytynyt. Kallion mukaan lupaavimpana vaihtoehtona pidetään ilma-akkuja, joissa olisi yksi kiinteä elektrodi ja toinen joka ottaisi happea ilmasta. Siihenkin liittyy ongelmia ja ilma-akku on vasta kehittelyvaiheessa.
Siren odottaa akkujen käytön kasvavan autoteollisuudessa voimakkaasti, mutta vielä suurempaa kasvua on tulossa esimerkiksi tuuli- ja aurinkosähkön varastointiin käytettävissä suurissa stationaarisissa eli paikoillaan pysyvissä akuissa.
Litiumin tuotanto on ollut muutaman suuryhtiön käsissä, ja alalla on pelätty kartelleja. Tuotanto on myös paikoin lähtenyt hitaasti käyntiin, koska Etelä-Amerikan tuottajamaat ovat huolehtineet, että jalostuksen tuotto jää niille itselleen. Suola-aavikoita pidetään myös nähtävyyksinä ja luonnonihmeinä, joita ei haluta tärvellä.
– Jos litiumin käyttö voimakkaasti lisääntyy, voisi ajatella että Etelä-Amerikan maat pääsisivät samaan asemaan jossa öljyvaltiot ovat nykyisin, Tanja Kallio sanoo.
