Näkökulma: Liha on uusi rööki
Suurkulutuksen loppu häämöttää, sillä ihmisten ruokatottumusten on sopeuduttava muuttuvaan maailmaan, kirjoittaa toimittaja Jaro Asikainen.
Syön lihaa, mutta näen yhä vähemmän syitä sille, miksi jatkaisin sitä. Jauhelihan jäystäminen on tuntunut jo jonkin aikaa täysin järjettömältä.
Tämän sanominen on tietysti tabu maassa, jossa keskimääräinen suomalainen popsii lihaa 79 kiloa vuodessa, yli syöpäjärjestöjen riskirajojen. Määrä on tuplasti enemmän kuin ruokavalioon kuului 50 vuotta sitten.
Nyt lihasta on tullut terveysriski, jonka lopullisia kustannuksia yhteiskunnalle voi vain arvailla. Noin joka viides suolistosyöpä on prosessoidun tai punaisen lihan tulosta.
Kansanterveys on kuitenkin vain sivuseikka. Merkittävämpää on, että eläinperäiset tuotteet aiheuttavat kovimpien arvioiden mukaan puolet maailman kaikista kasvihuonepäästöistä. Siis enemmän kuin autot, lentokoneet, laivat ja junat yhteensä.
Epäeettisyyden huippu taitaa olla se, että lihan tuotanto nälkiinnyttää kehitysmaita, koska viljelysmaa, vesi ja energia on valjastettu ihmisten suoran ruokkimisen sijaan parempiosaisten ihmisten ruoan pulskistamiselle, eli lihakarjan rehuksi. Kärjistäen voidaan sanoa, että lähes miljardi ihmistä on aliravittuja, jotta me toiset saisimme itsemme kylläisiksi lihalla, maidolla ja kananmunilla.
Tehotuotannon eettisyys on eläintenkin näkökulmasta heikolla pohjalla.
Tämä kaikki on aika kova hinta palasta prosessoitua possua, joka ei oikeastaan edes ole kauhean hyvää.
En kuitenkaan usko, että ihmiset syövät lihaa itsekkyyttään. Meidät on vain kasvatettu pahoille tavoille ja niihin on jämähdetty.
Kouluissa ja laitoksissa vege-ruokaan on suhtauduttu perinteisesti "erikoisruokavaliona". Arkipuheessa kasvistuotteet ovat yleisen äijädiskurssin mukaan pupunruokaa. On totuttu ajattelemaan kyseenalaistamatta, että maito tulee lehmästä eikä esimerkiksi kaurasta.
Vaihtoehtoiselle ruokavaliolle ei ole oikeastaan edes tarjottu aitoa vaihtoehtoa.
Ei sika-nautajauhelihaa syödä siksi, että se olisi hyvää, vaan koska se on halpaa. Lihaa ja broileria on helppo ostaa, koska sitä on ruokakaupassa hyllymetreittäin. Kasvispohjaisia lihankorvikkeita pitää osata etsiä.
Eläintuotteiden vankka jalansija länsimaissa onkin ennen kaikkea poliittisen ohjailun tulosta. Siihen lienee vaikuttanut maatalouden vahva tukeminen ja tuottajien lobbaus.
Suomessa on esimerkiksi toiminut vuodesta 1929 organisaatio nimeltään Suomen Maitopropagandatoimisto (nykyisin Maito ja Terveys ry), jonka tehtävä on markkinoida kaupallista tuotetta välttämättömänä ravintoaineena, aina neuvoloista kouluihin ja puolustusvoimiin.
Suurkulutuksen loppu häämöttää. Jo nyt on selvää, että eläintuotteiden kestävyys on niin heikolla pohjalla, ettei niiden kulutus voi jatkua entisellään. YK:n mukaan eläintuotteiden vähentäminen ja korvaaminen kasvispohjaisilla proteiininlähteillä on välttämätöntä ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten estämiseksi.
Onkin mahdollista, että tulevaisuudessa lihaan suhtaudutaan kuten tupakkaan. Timo Soinin painajainen tai ei, makkara on yhteiskunnalle haitallista ja siksi sen kulutusta tullaan ennemmin tai myöhemmin suitsimaan.
Tanskassa ja Ruotsissa on jo esitetty haittaveroa lihalle. Samaa moraalista suoraselkäisyyttä kaipaisin suomalaisilta poliitikoilta. Valitettavasti harva vallanpitäjä rohkenee puhua näin kiusallisesta aiheesta äänestäjien reaktioiden pelossa.
Voi toki olla, että veroa ei tarvita. Yle uutisoi, että kasvis- ja vegaaniruoan kysyntä on valtavassa kasvussa. Pavut, vegaaniset pakasteet ja kaurakermat ovat ruokakauppojen kysytyimpiä kasvutuotteita ja niitä syövät nykyisin muutkin kuin "hipit".
Asiantuntijat ovat myös kumonneet sitkeitä myyttejä, joiden mukaan ihminen ei pärjää kasvisruoalla tai että se ei olisi yhtä terveellistä kuin sekasyönti, päinvastoin.
Miksi sitten itse syön vielä lihaa? Vastaus on, että teen sitä hyvin harvakseltaan. En välttämättä viitsi vaivata tuttavia tai sukulaisia valmistamaan ylimääräisiä ruokia kun olen heillä kylässä.
Eikä eläintuotteiden täysboikotin tarvitsekaan olla ratkaisu. Punaisen lihan vähentäminen on kuitenkin yksittäiselle ihmiselle ylivoimaisesti tehokkain keino vähentää omaa ympäristötaakkaansa.
Ajattelin itse korvata lihan ruokavaliossani lihan kaltaisella kasvispohjaisella tuotteella, jonka eettiset ja terveydelliset vaikutukset eivät ole yhtä raflaavat. Sellaisia löytyy yllättävän paljon.
Jos olen nyt sitten hippi, niin otan arvonimen vastaan mukisematta.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen toimittaja.
Jaro Asikainen