Mun piti lähteä jouluostoksille, mutta jäinkin lukemaan tätä toikkia. Olen toki Domppari Jr:n tilannetta seurannut naamakirjassa ja pidellyt peukkuja niin maan perkeleesti, mutta oli tuo silti hyvin vaikeaa luettavaa. Peukut ja kaikki muutkin ulokkeet pysyvät pystyssä koko perheelle.
Täällä "ah niin ihanan" Katalonian auringon alla alkaa voimat loppua. Firmassa noin 4 000 työntekijää maailmanlaajuisesti, meikä edelleen ainoa suomen in-house-lingvisti sekä ainoa islannin puhuja. Kaikilla projektipäälliköillä kauhea hätä, että tätä projektia ei budjetin takia voi ulkoistaa, vaan se on tarkistettava talon sisällä. Sitten koitetaan vetää ylempiä tasoja mukaan, että saatais ängettyä mulle lisää hommia, koska tottahan toki Thyllis ottaa nää kaikki jobit ja tarkistaa vielä ne samat tanskaks ja norjaks, koska niiden freelancerit on liian kalliita.
Toissapäivänä tilanne kärjistyi siihen, että itkin ääneen avokonttorissa, ja eilen olin tunnin kokouksessa kolmen esimiehen kanssa. Mun uupumus ei tullu niille isona yllätyksenä, kuulemma mun jokapäiväiset kyyneleet työpöydän ääressä ei oo jääny huomaamatta... mutta ne otti mut onneks tosissaan. Asia tullaan eskaloimaan johtotasolle asti, joten saas nähdä, tuleeko tilanne muuttumaan. Sairaslomaa en voi ottaa, koska kolme ekaa päivää on palkatonta, eikä mulla oo tällä palkalla varaa siihen.
Tän päivän oon ollu kotona - mulla on niin monta palkallista lomapäivää vielä jäljellä, että käytin niistä yhden hermojen lepuuttamiseen. Vielä pitäis saada yks konsertti vedettyä kunnialla läpi ja yks täys työpäivä, joka näyttää jo nyt armageddonilta... sitten tiistaina Suomeen joulunviettoon ja välipäivinä teen etänä töitä.