Shhhhhhhh! Tino herää.Tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tiptap tiptap tipetipetiptap tip tip tap!
No ei. Onhan täällä burb, ihmisapinoita ja Norsu sekä puhvelikin.Yritin itse asiassa herättää Hartsaa, sillä hänen ilmaantumisensa on merkki minulle mennä paupiskelemaan sänkyyn, sillä Hartsa ilmaantuu tänne vain öisin kuin pöllö, joka hän ehkä onkin vaikka olisihan se kummallista että Forumilla vaikuttaisi ihmispöllö vaikka mitäs kummallista siinäkään nyt olisi.
Lienen aikoinani ottanut tyttären kanssa tuntumaa ulkoilmaan samalla parvekkeella? Kahdeksasko kerros on kyseessä? Ja kyseessä siis U-sairaala?Eilen päästiin ensimmäistä kertaa parvekkeelle kärryttelemään ja toista kertaa ulos. Vajaat 10 minuuttia mentiin siellä edes takas. Ukko oli vakavana kuin menninkäinen, mutta kun päästiin sisälle, niin juttua riitti taas vaikka kuinka.
U-sairaala, 8. kerros. Infektiohuoneen takana kulkeva parveke. Veikkaan, että tismalleen sama mesta.Lienen aikoinani ottanut tyttären kanssa tuntumaa ulkoilmaan samalla parvekkeella? Kahdeksasko kerros on kyseessä? Ja kyseessä siis U-sairaala?
Tota mä vähän pelkään. Sillä on nyt jo fiksummat jutut kuin mulla.Toivottavasti Tinokin pääsee ränttäämään forumille mahd.pian.
Aivan saatanan raskas päivä. Aamu näytti valoisalta, kun Lontooseen lähtöpäivä varmistui. Sitten mentiin sairaalalle, jossa Tino oli epilepsian kourissa ja joita jatkui koko päivän. Lääkäri ei ensin suostunut näkemään niitä, vaikka me ja kaksi hoitajaakin olivat samaa mieltä asiasta. Lopulta saatiin täsmälääke ja toinen epilepsia lääke ja rauhoittavia. Silti kaveri huuti tuskissaan siinä. Eka kertaa loppui iteltä jaksaminen kesken ja tuli pieni räjähtäminen. Myöhemmin vaimo itki johon hoitaja ja ja lääkäri lähes yhteenääneen toteavat, että kyllä teidän nyt täytyy rauhoittua Tinon vuoksi. Sen kerran kun 7 kuukauden aikana joskus loopuu jaksaminen kesken, niin itkeminen ja tunteen purkaukset yritetään kieltää - koska paskat vanhemmat
Soitellaan illemmalla vielä sairaalalle ja kysytäään, onko tilanne parantunut. Lopulta onneksi lääkärin ymmärsi, että asia on vakava ja varasi Tinolle aamulle EEG-kuvauksen, niin näkevät, että mikä helvetti sitä nyt vaivaa.
Se voimattomuuden tunne. Kaveri huutaa kovempaa kuin koskaan ja vapisee, eikä itse pysty tekemään yhtään mitään - eikä kukaan tunnu uskovan, ettei tämä ole normaalia.
Miten se voi olla niin, että juuri kun näyttää että asiat ottavat hyvän suunnan, niin tulee jotain uutta karmeaa tilalle.
Juurikin näin. Sanattoman hiljaiseksi mennyt jo ties koska :frown::frown:Dominic, nämä teidän kuviot vetää ihan sanattomaksi. En osaa muuta todeta kuin, että voimia ja jaksamista. Kyllä se lopulta helpottaa.
Siinä voisivat lääkäri ja hoitaja kyllä vähän miettiä, että miten he itse käyttäytyisivät vastaavassa tilanteessa.Eka kertaa loppui iteltä jaksaminen kesken ja tuli pieni räjähtäminen. Myöhemmin vaimo itki johon hoitaja ja ja lääkäri lähes yhteenääneen toteavat, että kyllä teidän nyt täytyy rauhoittua Tinon vuoksi. Sen kerran kun 7 kuukauden aikana joskus loopuu jaksaminen kesken, niin itkeminen ja tunteen purkaukset yritetään kieltää - koska paskat vanhemmat