. Ei helppoja eikä haluttavia tilanteita nuo. Ilmeisen vaikea asia vielä, jos toinen pakenee lääkäriltäkin?Kiits.
Saatiin jo mies lääkäriin yöllä mutta oli ottanut sieltä ns. ritolat ja päässyt taas olemaan yksin ajatustensa kanssa.
Aina välillä muistaa että pitäs tutuille sanoa kuinka paljon ne merkkaa ennen kuin on liian myöhäistä...
Noh onneksi yritys epäonnistui.
Ei ole helppoja ei.. Ei helppoja eikä haluttavia tilanteita nuo. Ilmeisen vaikea asia vielä, jos toinen pakenee lääkäriltäkin?
Jossakin vaiheessa taakka kasvaa liian suureksi ja kippo kääntyy. Ikäviä tilanteita, tulee voimaton olo. Itse yritin kannustaa yhtä alkoholistia tunnustamaan ongelmansa ja hakeutumaan hoitoon. Löi töissä itseään veitsellä käteen ja on nyt vainaa. Vähän samankaltainen meno on tuolla 'asiapuolella'.Ei ole helppoja ei.
Eikä ollut vaikea asia edes tällä kertaa mutta kun ihminen tuntee olevansa nurkassa eikä ulospääsyä tunnu
olevan niin näköjään siinä tekee jos jonkin moisia asioita...
Näinhän se on.Lyhyt asia tuosta masentuneen tsemppaamisesta. Luin taannoin artikkelin asiasta, valitettavasti en muista missä se oli ja siksi en pysty laittamaan linkkiä.
Mutta artikkelin pääasia oli, että kun ihminen on pahasti masentunut (kyse ei ole siis hetkellisestä vittuuntumisesta) ja aivokemia on pois tasapainosta, "elämän valoisten puolien" korostaminen ym. voi vaan pahentaa tilannetta.
Kun masentuneen mielestä nämä asiat eivät ole yhtään valoisia - tai ylipäänsä mikään ei ole elämässä valoisaa - niin tällöin "järkipuheella" vakuuttaminen ei vaan toimi.
Vähän sama mekanismi kun koittaisi alkoholiongelmaiselle vakuuttaa faktoin, lyömällä vaikka A4 arkin eteen, jossa on listattu alkoholin liikakäytön haitat. Sellainen A4 -tekniikka ei toimi ja sellaista A4 paperia ei ole olemassa.
Artikkelin mukaan tärkeintä on kuunteleminen, läheisyys ja ehkä selkeissä käytännön asioissa auttaminen, mutta enemmän jo abstraktien asioiden korostaminen tyyliin "elämä on ihanaa", "ajattele läheisiäsi", "Albert ei ole oikeasti ornari", eivät auta artikkelin mukaan mitään. Kaverin/ystävän/läheisen tuki ja välittäminen kuulemma auttaa. Ajattelin asiaa ja totesin että asiassa saattaa olla vinha perä eli fat butt.
En tosiaankaan siis tiedä miten Follo on asiaa kaverinsa kanssa lähestynyt, mutta varmuuden vuoksi kirjoitin tästä, kun nyt sattui asiayhteyteen sopivasti.
Näinhän se on.Hyvin valitettava asia
Mutta omien, joidenkin kipeiden asioiden osalta kertyneenä omana kokemuksena on, että kysymys "miksi" on joskus hyvin vaikea, koska ei ole mitään erityistä syytä ja näin ollen ei ole olemassa mitään konkreettista asiaa johon tarttua. Miehiseen ajattelutapaan kuuluu että jos on ongelma, selvitetään syy ja sitten korjataan se, mutta pääkoppa ei ole näissä henkimaailman asioissa verrattavissa auton moottoriin, jota me kaikki niin rakastamme ja mielellään näpelöisimme.
Joo tämä on se positiivisin puoli, nyt lankoja ohjaa muut kuin hän itse ja apua tulee nyt sitten vaikka väkisin.Mutta hyvä että kaveri on nyt siellä ammattilaisten käsissä ja toivon mukaan kohtaa siellä oikeat, itselleen sopivat alan ihmiset, jotka pääsevät asiassa eteenpäin. Niitä alan experttejäkin kun on moneen lähtöön
Hieno homma, Domppeli.
Jos tätä lukevat jotkut LinkedIn- gurut niin mullekin saa soitella.
Joo, en saa yhteyttä minäkään. Olen muuten hommannut yhdelle tutulle töitä ja itsellenikin, tosin pätkiä vaan.Ota se puhelin pois jugurtista!
Tulipas erikoinen puhelu hetki sitten. Eräs "headhunter" löysi meikäläisen LinkedIn-profiilin ja kertoi, että hällä ois mulle tarjota töitä uudesta firmasta. Tuntee myös meikäläisen nykyisen työnantajan aika hyvin.
Pitkä tovi puhuttiin osaamisalueista ja kaikenlaisia juttuja ja sanoi, että pystyy jo nyt lähes varmaksi sanomaan että kyseinen lafka todellakin haluaa mut palkata.
Palkka nousis 20% ja tehtävät painottuisivat enemmän tiiminvetoon, joskin osittain myös kehitystä ohella.
Kerroin myös tästä elämäntilanteesta ja arvosti sitä, että myös he tietävät nyt tilanteen eikä tule myöhemmin yllätyksenä. Vaimolle soittelin asiasta ja osittain meinaa iskeä paniikki, mutta osittain myös uuden alku kiinnostaa.
Oma jaksaminen mietityttää, mutta ehkä tämä olisi juuri se uusi tuulahdus, jota mä nyt kaipaan.... oi että.
*soikeana*
PS. Niin ja poika voi oikein hyvin. Lontoon reissua vaan odotellaan.
Hyvä niin. :thumbup:Näytä liitetiedosto 22296
4 kk saa taas kaakertaa huoletonna ihan virallisestikin
Seuraavan kerran jälkeen "katsastusväli" pitenee.
:thumbup:Näytä liitetiedosto 22296
4 kk saa taas kaakertaa huoletonna ihan virallisestikin
Seuraavan kerran jälkeen "katsastusväli" pitenee.