Olihan surullinen ja hauska päivä eilen. Kyllä mahtuu paljon ihmiselämään 81 vuoden aikana. Loistavia tarinoita ja erilaisia näkökulmia riippuen isän sidosryhmästä.
Kuulostaa onnistuneelta muistotilaisuudelta. Varmaan vähän helpotti surua ja oloa?
Olihan surullinen ja hauska päivä eilen. Kyllä mahtuu paljon ihmiselämään 81 vuoden aikana. Loistavia tarinoita ja erilaisia näkökulmia riippuen isän sidosryhmästä.
mutta onnittelen tätä yhteisöä siitä että olemme voineet luoda ilmapiirin joka mahdollista Dompparin avautumiset tällaisen kurimuksen keskellä.
Olihan surullinen ja hauska päivä eilen. Kyllä mahtuu paljon ihmiselämään 81 vuoden aikana. Loistavia tarinoita ja erilaisia näkökulmia riippuen isän sidosryhmästä.
Kuulostaa onnistuneelta muistotilaisuudelta. Varmaan vähän helpotti surua ja oloa?
Toivottavasti joku kertoo seuraavaksi hyviä mielialoja ja muita tuntemuksia.
No kerrotaan sitten faijasta. Oli huono kehumaan omia lapsiaan. Mutta mun kavereita se jaksoi aina kehua. Miesystävää suitsutti kerran. "On se Mesi vaan kova kun tuollaisen suorituksen teki triathlonissa".
Oli niitä harvoja kertoja kun olin nopeampi ja sijoitun paremmin.![]()
Meil on sama faija näemmä.
Onpa täällä tullut tunteikkaita postauksia elämästä ja kuolemasta. Ajatukset menevät väkisin muistoihin, kun omista läheisistäni muutaman vuoden sisällä menetin äidin, isän ja nuoremman veljen. Tuntui, että elämässä on pelkkiä hautajaisjärjestelyjä. Veljen hautajaisten jälkeen oli tavallaan helpottunut olo, kun ajattelin, että ikinä ei voi tuntua enää pahemmalta. :frown:
Vaihdettiin eilen kunnolla olohuoneen järjestystä ja siivottiin samalla. Mukava tuulahdus uutta.