Ke-to tämän päätöksen vielä hyväksyi, mutta parina viime päivänä on ollut hankalaa. Tino nostelee välillä käsiä ja tänään imi peukkuakin ja availee silmiään. Kellutaan laidasta laitaan ja tänään juteltiin lääkärin kanssa meidän huolista pariinkin otteeseen.
Kaikki alkaa tuntua kuin pahalta unelta ja pää meinaa seota. Tuntuu kuin oltaisiin tappamassa häntä pois meidän silmien alla. Tinon piti menehtyä jo Juhannuksen aikana, mutta hän tuntuu vaan piristyvän, kun hengitystyötä ei tarvitse enää itse tehdä.
Asiat muuttuvat hankalammksi ja totuuden kanssa taistelu on hirveän vaikeaa.
Vanhemman veri sanoo, että lasta täytyy auttaa keinolla millä hyvänsä, mutta samalla niin ei voida tehdä vaan tätä ... "tappamista" täytyy vaan seurata vierestä,
Tämä on aivan hirveää.