Mielialat ja muut tuntemukset 3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pienistä asioista se onkin hyvä aloittaa palasten keruu :) Vaikka yksi asia kerrallaan.

Oletan että voit olla sairaslomalla riittävän pitkään, että tuosta henkisestä prässistä saa kunnolla aikaa toipua?
 
Pienistä asioista se onkin hyvä aloittaa palasten keruu :) Vaikka yksi asia kerrallaan.

Oletan että voit olla sairaslomalla riittävän pitkään, että tuosta henkisestä prässistä saa kunnolla aikaa toipua?

Pediatri kirjoitti ensi viikon loppuun, mutta käyn työterveyslääkärillä vaikkapa huomenna.
 
Dompparin perhe ollut meidänkin piirissä paljon puheissa viime aikoina (jos toki myöskin pitkin talvea) kun siskolle ja äidillenikin informoin asiasta.
Autetaan tietenkin kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaan mikäli on jossain välissä tarvetta avulle, muullekin kuin netin kautta "voimia" viestein.
 
Parit kukkalähetykset jo saatu. Ovat olkkarin pöydällä maljakoissa. Ja kortit.

Lähi-Prismassa vartja pysäytti meidät ja otti osaa suruumme. En tuntenut häntä. Vaimo sentään tunsi.
 
Vasiten tulin Maarianhaminan kirjastoon jättämään veikkausrivin ja lukemaan Tinon vointeja.

Nyt itken tässä.

Ei ole sanoja. 'Osanotot' tuntuu valjulta. Mutta sanon sen kun en muuta osaa.
 
Vasiten tulin Maarianhaminan kirjastoon jättämään veikkausrivin ja lukemaan Tinon vointeja.

Nyt itken tässä.

Ei ole sanoja. 'Osanotot' tuntuu valjulta. Mutta sanon sen kun en muuta osaa.
Samoja fiiliksiä ollut. Sivulla 22 hymyilevä kuva. Niin varmaan nytkin tuolla jossain.
 
Eipä tässä paljoa osaa sanoa. Olette olleet todella paljon ajatuksissa. Voimia ja jaksamista.
 
Keskiviikkona tapahtumat etenivät yllättäen ja nopeasti. Meiltä jäi viiner-leivät kesken. Eilen kaivoin ne aamulla pussista esiin ja siinä oli hampaanjäljet. Teki kipeää nähdä jäljet ajalta jolloin Tino vielä eli. Hetken mietin, voinko jatkaa viinerin loppuun. Jatkoin. Kerroin vaimolle, että suretti tuo aihe - hän ei ymmärtänyt. Viineri, mitä väliä sillä nyt on. Sitten sai omansa käteen ja alkoi itkeä.

Niin se menee.

Tänään suuntaamme hautaustoimistolle ja pari puhelua täytyy hoitaa.
 
Onneksi on sentään valoisa vuodenaika, harmaiden loskakelien sijaan.
 
Onneksi on sentään valoisa vuodenaika, harmaiden loskakelien sijaan.

Itsehän koen kauniit, lämpimät kesäillat katkeransuloisina edelleen.

Itsellä toissa kesän kokemusten vuoksi tulee välillä sellaisia takaumia lämpimistä kesäkeleistä, että toivoisi syksyn koittavan hets ja ja välittömästi.

Jotkin syvät ja traumaattiset kokemukset voivat fiksautua säähän, paikkaan tai vastaaviin hyvinkin voimakkaasti. Onneksi aika auttaa.
 
Kahvit kaatu, saatana, syliin. Vitutti.

Positiivisena aspektina se, että tulipahan pyyhittyä pöytä samalla.
 
Olen joskus kuullut, että sen hetken kun sielu irtaantuu ruumista pystyy tunnistamaan. Näin todellakin on.

Pulssin laskun seuraaminen ja se ... hetki ... se ... tapahtui. Padot aukesi. On asioita joista haluaisin puhua tähän hetkeen liittyen, mutta tämä ei ole oikea forumi niille. Jäivät mietityttämään.

Toivottavasti Tinolla on kaikki hyvin siellä jossain, jos vaikka edesmenneen vaimon isän polvelle pääsisi hyppimään. Eikös niin. Onhan niin. Onhan hänellä varmasti hyvä olla? Onhan?

Aleksis Kivi sanoi:
Sydämeni laulu
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell’ on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

Siell’ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell’ on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss’ kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma
Syvimmät osanotot, tippa silmässä.
 
Tuli mieleen sama kuin jps:llä, mutta sävellyksen kautta.
Jean Sibelius - Sydämeni laulu

Dominic, jaksamisen toivottelu kuulostaa sanoina jotenkin arkiselta ja tyhjänpäiväiseltä, mutta sitä sinulle ja vaimollesi toivon.
 
Ylös