Minkäslaisia paikan päällä-kokemuksia forumilaisille tänä vuonna kertyi? Tässä vähän meidän porukan:
to:
Ruuhimäen shakedowniin mentiin sen pienen tien kautta, joka viime vuosina on ajettu osana pätkää. Tienvarsiparkki oli muuttunut peltoparkiksi, josta 1,5km kävelyä. Miksiköhän? Hyviä oli hypyt siinä paikassa joka 80-luvulla karsi 19-koristen Golfien etuspoilerit. Makkarateltta oli 'väärässä paikassa', pysäköintialueen järkkärit mukavia äijiä. Katsojakunta enempi kansainvälistä.
Harjulla viimeisessä mutkassa. Betoniporsaiden lisäämisen myötä mutkasta kadonnut näyttävyys, nyt ei tultu rajusti heittäen vaan tarkasti betonia varoen. Etukalustosta osan näimme paikalle kävellessä, hiekkaosuudella. Olihan Lancia nostalginen, mutta...näytösajo on näytösajoa. Sorarinteen sympaattisin suoritus oli maastopyöräilijöiden viimeisenä tullut nuori tyttö - mahtava yritys vaikka koville meni voimat nousussa... Niin hyvin viimeinen mutka oli pilattu ja aikataulu kummallinen, että lähdimme pois kun n.20 autoa oli vielä tulematta. Aikataulun venyttäminen oli todella ärsyttävää kaikkine ylimääräisine taukoineen - vaikka TV:n tarpeet toki tajuan.
pe:
Mökkiperän edellisvuonna hyväksi havaittu nyppy-oikea-iso maakivi-vasen ylämäkeen kahteen kertaan. Ogierin ajolinjat ekalla kerralla taidetta. Lieviä tilanteita muutamalla, rajuin hyppy Nikaralla. Paikalla hyvä ja edullinen kioski, pyttipannua iso annos 5€, kahvi 1,50€ ja tee 1€. Mielenkiintoisia keskusteluja ruotsalaisten, virolaisten ja tanskalaisten katsojien kanssa. Peltoparkki toimi hienosti, todella ystävällisiä tyyppejä koko paikan järjestysmieskaarti. Hyundain tiimin kelloja käytellyt ja mittauksia suorittanut mies ei suostunut reagoimaan mihinkään kyselyihin.
Harjulle hieman myöhässä, vetomiehet missattiin. 31v tauon jälkeen ekassa mutkassa. Kaikki katsotut 25 autoa siistiä virheetöntä linjaa, sitten AT-jonoon katsomaan tuttuja. Fordin ja Hyundain äänimaailmat kiihdytyksissä aivan eri päistä akselilla huokaus-räjähdys. Jotenkin lattea tunnelma, Harju jäänee jatkossa pois meidän kuvioista, liiat betoniaidat vievät yrityksen kuskeilta.
la:
Pihlajakosken alapiikin kautta, kaksi katselukertaa. Peltoparkki kaukana, lisämaksulliset bussikuljetukset. Tuonne emme enää palaa, Ouninpohjan ruuhkiin emme halunneet ja Päijälään olisi pitänyt lähteä aiemmin kun aamukankeudelta selvisimme. Nyt eivät paikat yllättäneet ketään, mutta oli sentään leveitä linjoja ja yritystä. Kioskilta sai liian kylmiä hotdoggeja, heikkolaatuista kahvia ja riistohintaista teetä. Bye, bye Pihlajakoski. Tarkoituksena oli katsoa kaikki autot, mutta ranskalaisen SOS-näppäinsekoilun takia tullut tauko karkoitti etuajassa Jyväskylään. Katsojissa mm. nuoren kolleegani brittiläinen tuttava sukulaisineen sekä mukavaa sakkia Jämsästä.
su:
Lempään perinnehyppyrillä, nyt ei kukaan tehnyt Bugalskeja. Rajuimman hypyn teki Kuikka, mutta muutamalla muullakin tuli ylläreitä. Vieressämme mm. nainen, jonka poika ja mies mukana kisassa. Sekä perhekunta (itä)saksalaisia. Kisaa odotellessa turisimme mm. reissustani 1988 heidän silloiseen orjavaltioon. Peltoparkissa todellinen idiootti ohjaajana, maalipään järjestysmiehet aivan kuutamolla, esim. tuossa hypyllä n. 10v poika sai seistä ammattikuvaajien seassa.
Ihan onnistunut reissu, noin kokonaisuutena. Varsinkin kun vasta 8pv ennen kisaa selvisi että työvuoromme sallivat lähteä katsomaan. Emme siis ehtineet valmistella paikkoja, vaan menimme ihan vanhoilla muistoilla.
Ralliradiossa lensi hurtti huumori ja kärkeä seurattiin huolellisesti. Pienempiä luokkia heikommin. Erehdyin kerran soittamaan radioon ja kerroin ketkä isä ja poika ovat olleet mukana kuskeina samana vuonna. Vaikka aiheeseen palattiin useamman kerran, ei tuota kerrottu. Musiikki ralliradiossa on 'parempaa' kuin Erkki Vanhasen aikoina...
