Olen autoillut hyvän matkaa toistakymmentä vuotta ja tänään oli elämäni ensimmäinen kerta kun vajaavetoisuudesta oli murhetta.
Auto ei liikahtanut parkkiruudusta mihinkään päin lain. Jouduin nousemaan autosta ja tallaamaan renkaiden taakse puolen metrin kiihdytyskaistan. Sitten mentiin taas täysiä kohti ääretöntä ja sen yli.
Olispa neliveto. Ei ois tarvinnut nousta lain.
Soot vaan aina mennyt sieltä missä aita on matalin.
Kunnon metsäläinen ajaa välillä korvessakin peruuttaen upseerikerhon katon kautta jatkuvaan ylämäkeen alati syvenevässä hangessa. Kärry perässä.
Tuumasin itsekin pärjääväni tarvittaessa etuvetoisellakin paikassa kuin paikassa ennen eilistä. Hyvin kolattu ja sepelöity mäki ja vain 3/6 nousuyritystä onnistui pihasta, vaikka aika pahoista paikoista autoja on tullut nosteltua vuosien mittaan. Peruuttamalla nousi jopa huonommin kuin etuperin ajamalla, mikä oli sangen yllättävää. Olen aina kokenut asian päinvastoin.
Nelivedolla pääsee vaan niin paljon helpommalla: Riittää kun osoittaa suunnan ja painaa kaasua. Ei tarvitse pihassakaan kolata ja levitellä sepeliä auton takia.
Kyllähän jotkut hoitaa talojensa lämmityksenkin puilla, vaikka