Tasan 10.
En ole kuollut enkä pahasti kipeä.
Olen joutunut työstämään viimeisten parin vuoden aikana pääkopan aika rankasti toiseen ajattelumoodiin.
Hyvään oloon ei enää vaikuta säät, formulat ja muut pikkujutut, joille ei voi itse mitään. Ne otetaan sellaisenaan ja viisi minuuttia saa korkeintaan vituttaa, sitten täytyy lopettaa.
Jos on asioita, joihin voi vaikuttaa, ne otetaan sitten työn alle, mutta ilman stressiä nekin.
Sairaana maatessani ajattelin monet monituiset kerrat, että ihan mikä tahansa aiemmin terveenä vietetty päivä - vaikka kuinka paska, stressaava tai tylsä tahansa - olisi ollut parempi kuin ne kuukaudet sängyn pohjalla, tulevaisuus täysin epävarmana, vaikka onhan se nytkin sitä kaikilla meistä, mutta silloin se oli niin konkreettista.
Siperia opetti poikaansa kovalla kädellä, mutta se oli parasta mitä minulle tapahtui. Muuten olisi mennyt koko loppuelämä sivu suun, turhista hikoillen. Siksipä tuo eka lause tuossa määrittelee olotilani täydellisyyden jok'ikinen päivä.
T: Isä-Teresa