”Sydämeni avautui Elina Lepomäelle”, sanoo vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes
Siimes meni oikeistolaiseksi leimatun Liberan hallitukseen, mikä suututti hänen vanhat puoluetoverinsa.
Sunnuntai 5.6.2016 2:00 Päivitetty: 5.6.2016 12:18
Marko Junkkari
Helsingin Sanomat
Huhtikuun 21. päivänä ajatuspaja Libera tiedotti, että Siimes on nimitetty sen hallitukseen. Sosiaalinen media ryöpsähti. Onhan Libera monen vasemmistolaisen mielestä libertaristinen, jopa äärioikeistolainen ajatuspaja. Siimes puolestaan on vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja.
Liberan tarkoituksena on edistää ja tukea yksilönvapauden periaatteita ja arvoja. Säädekirjan mukaan säätiö tukee vapaata yhteiskuntaa, vapaata yrittäjyyttä ja vapaita markkinoita. Tässä ei Siimekselle ole ongelmaa.
”Olen aina kannattanut markkinataloutta”, hän sanoo. Täydellinen vapaus ei kuitenkaan ole Siimeksen ihanne, vaan jossain määrin markkinoita pitää säädellä. ”Yksilön vapaus on minulle sen sijaan henkilökohtainen arvokysymys.”
Tässä Siimeksen ja vasemmistoliiton arvot eivät kohtaa.
Vasemmistoliitossa puhutaan paljon vapaudesta. Puolueen periaateohjelmassa määritellään, että yksi sen kolmesta perusarvosta on vapaus.
Tämä on eri vapautta kuin klassisen liberalismin vapaus. Kärjistäen voisi sanoa, että vasemmiston vapaus on vapautta johonkin – oikeus saada erilaisia asioita. Liberalismissa käsite usein määritellään vapaudeksi jostakin. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi yksilön vapautta pakkovallasta.
Siimeksen mukaan vasemmiston ongelmallinen suhtautuminen yksilönvapauteen juontaa juurensa marxilaisesta perinnöstä. ”Siinä yhteiskunnan subjekti on luokka, ei yksilö.”
Tämä luokka-ajattelu näkyy vasemmiston reaktiossa Siimeksen Libera-nimitykseen.
Siimes kertoo kokoomuslaisesta tuttavastaan, joka ihmetteli asiasta noussutta porua. Jos kokoomuslainen olisi nimitetty vasemmistolaiseen järjestöön, kokoomuslaiset olisivat iloinneet siitä, että nyt siellä on kokoomuslainen edistämässä heidän asiaansa.
Vasemmistossa asia nähdään päinvastoin.
Yksilö on luokkansa jäsen, joten hän ei voi toimia yksin. Jos vasemmistolainen menee Liberan kaltaiseen järjestöön, hän ei pysty muuttamaan enemmistöä omalle kannalleen vaan enemmistö muuttaa hänet.
”Yksilö saa oikeistolaisuudesta tarttuvan taudin, jonka myötä hän muuttuu toisen luokan jäseneksi. Hänen tietoisuutensa vääristyy.”
Siimeksen mukaan luokkateoria vaikuttaa vasemmistossa edelleen, ainakin alitajuisesti.
”Se on syvällä puolueen dna:ssa. Sieltä kumpuavat ne oikean ja väärän tietoisuuden käsitteet – ja se ajatus luokkapetturuudesta.”
Vasemmistoliitto on muuttunut paljon Siimeksen puheenjohtaja-ajoista.
Kun puolue perustettiin vuonna 1990, mukaan otettiin myös Moskovan talutusnuorassa olleet vähemmistökommunistit. Heidän takiaan Siimes myös 2006 erosi puheenjohtajan paikalta.
”Puolueen ehdokaslistoilla oli henkilöitä, jotka ajoivat jonkun muun maan kuin Suomen asiaa. En voinut kerätä ääniä sille.”
Sittemmin vähemmistökommunistit ovat pääosin eläköityneet. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän keski-ikä on nykyisin eduskunnan toiseksi nuorin.
Siimes kertoo kuulleensa, että nykyisin ryhmäkokouksissa on hyvä henki, että niissä voi olla jopa hauskaa.
”Se on paljolti Paavo Arhinmäen ja hänen tukijoukkojensa ansiota”, Siimes sanoo.
Suvi-Anne Siimes kertoo olleensa nuorena poliitikkona ”nirppanokka älykkö”, joka lähestyi maailmaa teorian kautta. Hän myöntää, että näkee Elina Lepomäessä aika paljon itseään nuorena. ”Tunnistan sen kirkasotsaisen puhtaan idealismin”, Siimes sanoo. Molemmat ovat koulutukseltaan ekonomisteja.
Puheenjohtajaksi ja ministeriksi noustuaan Siimes tajusi, että maailmassa on paljon asioita, joita ei teoriakirjoista löydä. ”Opin, miten yhteiskunta toimii, miten talous toimii. Mutta myös, miten ihmiset toimivat.”
Hänelle selvisi, että politiikka on raadollista puuhaa. Särmät hioutuivat, idealismi rapisi.