Suomalaisdosentti samaa mieltä venäläiskirjailijan Kannas-väitteestä: "Väärää logiikaa ja suomalainen myytti"
Poliittisen historian dosentti Ilkka Seppinen on venäläiskirjailija Bair Irincheevin tulkinnan kanssa samoilla linjoilla.
Ilkka Seppisen mukaan Neuvostoliiton puna-armeija ei pyrkinyt ensisijaisesti valtaamaan Suomea.
Hänen mukaansa Neuvostoliitto kokeili onneaan: jos menee helposti läpi, niin mennään.
Seppinen sanoo, että Neuvostoliiton piti keskittyä Suomen sijaan lyömään Saksa.
HS: Venäläiskirjailijan yllättävä väite: Kannaksen torjuntavoitto vuonna 1944 on myytti
Poliittisen historian dosentti Ilkka Seppinen sanoo, että venäläiskirjailija Bair Irincheev on "suuressa määrin oikeassa" tulkinnassaan Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä Karjalankannaksella kesällä 1944.
- Suomalaista mytologiaa on se, että Stalin halusi vallata koko Suomen vuonna 1944 ja että vaikka Suomi menetti Viipurin, niin torjuntavoiton jälkeen hän ei saanut koko Suomea, Irincheev sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa.
- On väärää logiikkaa ja suomalainen myytti, että Neuvostoliitto olisi solminut erillisrauhan Suomen kanssa siksi, että Neuvostoliitto oli kärsinyt niin pahoja tappioita, Irincheev väitti lehdelle.
Suomen Sotahistorian Komission entinen puheenjohtaja Seppinen kertoo tavanneensa Irincheevin.
- Hän on kyllä ihan järkimiehiä. Hän olisi ehkä voinut korostaa sitä, että jos Suomen puolustus olisi romahtanut, puna-armeija olisi edennyt niin pitkälle kuin olisi päässyt. Siinä mielessä se oli torjuntavoitto Suomen puolustukselle, Seppinen sanoo Iltalehdelle.
"Pois Saksan kelkasta"
- Olen tällä hetkellä sillä kannalla, että Neuvostoliitto ajatteli, että Suomen puolustus voisi murtua pienestäkin. Suomessakin pelättiin tällaista mahdollisuutta. Epäiltiin, onko joukoista enää sotimaan, sillä hermonsa menettäneitä ja pakoon juosseita oli paljon.
Säikähdys Suomessa oli tuolloin valtaisa.
- Neuvostoliiton lähtökohtana oli, että jos päästään läpi, sitten mennään. Irincheevin näkemyksessä on sekin peruste, että puna-armeijan joukolla ei ollut reserviä. Erityisellä innolla puna-armeija ei siis lähtenyt liikkeelle Suomen hyökkäykseensä. Suomea ei pyritty ensisijaisesti valtaamaan, vaan se jätettiin ehdolliseksi rintamatilanteen mukaan.
Kesällä 1944 Saksa oli Suomea kuumempi kysymys Neuvostoliitolle.
- Neuvostoliiton johdolla oli paljon paineita siitä, että Suomi piti saada pois sodasta. Mutta se, että Suomi poliittisesti potkaistiin pois Saksan kelkasta, riitti. Saksan lyömisen pakko alkoi korostua kesän aikana.
Kun Suomen vastarinta kesti, Neuvostoliitto alkoi vetää joukkojaan takaisin päin. Seppinen analysoi, että Neuvostoliitto oli laskelmoinut.
- Jos menee helposti läpi, siitä vain. Jos ei, voimat keskitetään Saksaa vastaan.
TIINA SAARI
