Ensimmäisen kerran äiti kertoi epäilevänsä seksuaalista hyväksikäyttöä, kun hän kiisteli lapsen isän kanssa alle 3-vuotiaan tyttären huollosta ja tapaamisoikeudesta. Äiti arveli, että isä olisi käyttänyt lasta hyväkseen tapaamisilla.
Poliisi tutki asian, mutta tutkinta lopetettiin, kun rikoksesta ei löytynyt näyttöä.
Tämän jälkeen äiti sanoi puhelimessa lastenhuollon sosiaalityöntekijälle epäilevänsä edelleen hyväksikäyttöä. Hän myös kertoi olevansa huolissaan siitä, ettei lasta kuultu esitutkinnan aikana lainkaan, koska hän oli niin pieni.
Poliisi tutki asian uudelleen, mutta tälläkään kerralla rikoksesta ei ollut näyttöä.
ISÄ teki äidistä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Äiti tuomittiin 45 päiväsakon rangaistukseen eli maksamaan 630 euroa sakkoa. Tuomio tuli puhelusta, jonka äiti kävi sosiaalityöntekijän kanssa ensimmäisen poliisitutkinnan jälkeen.
Oikeuden mukaan äidillä ei tässä vaiheessa voinut olla vahvoja perusteita väittää, että isä olisi käyttänyt lasta hyväkseen.
Isä nosti myös uuden kanteen lapsen asumisesta, ja tällä kertaa hän voitti. Oikeus määräsi tytön asumaan isän kanssa.
EIT huomautti päätöksessään, että asiassa on vastakkain kaksi vahvaa intressiä: lapsen oikeus saada suojaa vanhempien hyväksikäytöltä ja vanhempien oikeus kunnian ja yksityiselämän suojaan. EIT painotti, että erityisesti lapsilla ja muilla haavoittuvilla ryhmillä on oikeus valtion suojeluun.
EIT huomautti, että lasten hyväksikäyttöä voi olla vaikea havaita. Vauvat ja pienet lapset eivät osaa siitä kertoa, isommat lapset eivät aina uskalla.
Hyväksikäytöstä ilmoittavien tuomitseminen voi johtaa siihen, etteivät epäilyt enää tule viranomaisten tietoon. Ilmoittajien täytyy kuitenkin toimia hyvässä uskossa, EIT jatkoi. Valtion on pidettävä huoli siitä, että oman edun tavoittelijoita ei rohkaista perättömiin ilmoituksiin.
EIT kiinnitti huomiota siihen, että äidin tuomio koski yhtä puhelua, jonka hän kävi salassapitovelvollisen sosiaalityöntekijän kanssa. Siinä äiti sanoi epäilevänsä, että esitutkinta oli ollut puutteellinen.
EIT:n mukaan olennaista on, että äiti puhui virkamiehen kanssa. Tämä vaikuttaa sen arviointiin, oliko äidin saama tuomio oikeassa suhteessa rangaistukseen.
Rangaistus oli sinänsä pieni, mutta EIT päätyi siihen, ettei äidin sananvapauteen puuttumiselle ollut riittäviä perusteita.
Valtio määrättiin maksamaan äidille 5 000 euron hyvitys loukkauksesta. Lisäksi valtio joutuu maksamaan muita kuluja noin 14 000 euroa.
