Ennen sitä heräsi, pesi hampaat, ruokki koirat ja vaan lähti töihin. Tämä kaikki tapahtui joskus 9:00 ja 10:00 välillä. Joskus myöhemminkin.
Nykyään sitä herää 6:30-8:00, pesee pyykkiä, pesee pojan perseen, korjailee hoitotason päällisen, ruokkii toki ne koiratkin.
Aikaisemmin aikaa meni nousemisesta ovesta ulos menemiseen n. 15-20 minuuttia. Nyt menee vähintään tunti.
Mutta ei väsytä, kun pikkukaveri kouluttanut jo useamman kuukauden tässä heräämään n. 7.00 aikoihin. Aluksi tuntui, että irtoaa päitä, mutta pikku hiljaa se itselläkin rytmi siitä siirtynyt ja illalla kun painaa pään tyynyyn, niin taju lähtee välittömästi.
Omasta ajasta ei hirveästi voi puhua, mitä nyt hetken ehtii kiikkustuolissa istua ja katsoa Kingi-paskaohjelmaa, kunnes taas lähdetään laittamaan ruokaa, tai kauppaan, tai jotain muuta askaretta. Kaikki aika menee enemmän tai vähemmän ihan arjen pyörittämiseen. Mitään ylimääräistä ei hirveästi ehdi tehdä. Silloinkin jos jotain aikaa irtoaa, niin kakkostyön tekemiseen valuu sekin, että sais vähän rahatilannetta korjattua - ja korjaantuukin.
Ryyppäämisetkin joutuu suunnittelemaan pirun tarkasti ja toteuttamaan sillain, että on ensin painanut tärkeimmät kotihommat kuntoon. Kuudella kaljalla unille - joskus vähemmälläkin.
Kaikenlaista sitä ihminen joutuu elämänsä aikana kokemaan ja venymään jos jonkinlaiseen tilanteeseen. Elastinen kumilenkki.
Ois kyllä kiva, jos olis joku harrastus, niin olisi viikolla välillä jotain muutakin kuin kotona kuppaamista.
Ei mulla tässä mitään asiaa ollut, kunhan pohdiskelin tätä nykyistä menoa ja kontrastia siihen millaista mun känninsekainen elämä on ollut joskus 4-5 vuotta sitten. Joka päivä kännissä. Monesti myös työpäivinä - etänä.