A-ryhmän jutustelu

[carl]

Kun B-ryhmästäkin on vastaava ketju, niin avataanpa A-ryhmästäkin samanlainen, koskien MM-sarjaa vuosina 87-96. B-ryhmän ja WRC-aikakauden väliin sijoittuva ajanjakso on jäänyt ehkä vähän turhan vähälle huomiolle ja joidenkin mielestä ollut jopa tylsähköä aikaa rallin mm-sarjassa, mutta aika kultaa muistot ja varsinkin nykyään tuo A-ryhmän aikakausi tuntuu todella mielenkiintoiselta. Vuodet 87-88 oli vielä vähän aneemisia B-ryhmän jälkeen, mutta varsinkin 89-94 oli mielestäni hienoa aikaa. Suomalaisiakin oli vielä paljon tehdastallien kuljettajina ja uutta kalustoa esiteltiin tiheään tahtiin. Vielä 90-luvun alussa suomalaisista mukana olivat ainakin Alen, Kankkunen, Mikkola, Vatanen, Salonen, Mäkinen, Airikkala. Toki osa näistä vain satunnaisesti, mutta hieno lista joka tapauksessa. Vuonna-95 sitten enää Kankkunen ja Mäkinen. 90-luvun alussa myös komea lista tehdastalleja; Lancia, Toyota, Ford, Mitsubishi, Subaru, Nissan, Mazda.
Oma suosikki tuolta ajalta on Carlos Sainzin ST165 Toyota Celican raaka, matala murina, joka raikaa Jyskälässä-91 jostain metsän takaa. Nissanin Sunny GTI-R oli myös jotenkin mielenkiintoinen auto, ehkä juuri siksi, että on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Harmi, että visiitti nelivetoisten MM-sarjaan jäi niin lyhyeksi 90-luvulla.
1990-1992 oli kyllä varsinaista A-ryhmän kulta-aikaa.

 

[CCMK]

A-ryhmä tosiaan oli myös ennen pitkää ihan oikeastikin hyvää ralliluokan kilpa-ajoa.

Ainakin viimeistään vuodesta 1990 eteenpäin mikäli ei sitten millään sitä ennen ollut eikä ymmärrettävästi ihan heti alkuun tietenkään ollut.

Oli omalla tavallaan vielä ehtoopuolellakin omanlaisensa haastaja WRC-autoille vuosina 1996-1998 kun noita alkoi tulla lajiin.

 

[Ayrton-Ana]

1990-1992 oli kyllä varsinaista A-ryhmän kulta-aikaa.

Muuten komppaan täysin, mutta venyttäisin tuon varsinaisen kulta-ajan jatkumaan helposti kauteen 1994, vaikka Lancia ja moni muu ei enää mukana touhussa ollutkaan. Toyota, Subaru ja Ford kuitenkin kaikki äärimmäisen kilpailukykysiä. Se oli myös viimeinen kausi ennen uusia turbokuristin sääntöjä vuodelle 1995 jotka teki autoista silminnähden kesympiä. Mutta 1994, ai että....silloin oli autoissa kulkua, pauketta ja tyyliä kyllä ihan kiitettävästi. Se oli jonkinlainen A-ryhmän huipennus, melkein kun oltais B-ryhmän aikoihin palattu. Itse olen sen verran juniori, että rakkaus ralliin sinetöityi lopullisesti juuri tuona vuonna. Sitä ei unohda koskaan kun Auriolin Celican aivan infernaalinen pauke alkoi kuulumaan kaukaisuudesta -94 Suurajoissa.

 

[AnttiL]

Hyvä avaus! Minulle tämä on nostalginen ajanjakso, ja twitterissä olen huomannut että kyllä tätä monet muutkin muistelee lähes yhtä kultaisten lasien läpi kuin B-ryhmää.

Vuodet 1987-1989 oli ehkä Lancian dominointia, mutta tavallaan kaikki niiden takana oli äärettömän kiehtovaa. Vaikka Lancia Deltan kaksilitrainen nelivetoturbo oli voittava konsepti, sen lisäksi yritettiin varsinkin vuonna 1987 kaikenlaisia muita, kuten Mazdan pienempikoneinen nelivetoturbo, Audin painavampi nelivetoturbo, Fordin turboahdettu takavetoinen (tai turboton V6-neliveto), Renaultin pienikoneinen ja turboahdettu etuveto sekä toki lukuiset kaksivetoiset vaparit. Kaksivetoisista ralleja voitettiinkin vielä BMW M3:lla, Ford Sierra Cosworthilla ja Opel Kadettilla, kun taas Mazda pärjäsi Ruotsissa ja Audi Safarissa.

Vuonna 1988 alkoi taas sitten tulla haastajia Toyota Celican ja Mitsubishi Galantin muodossa, mutta vasta vuonna 1989 niillä yllettiin voittoihin, Lanciankin päivittäessä Deltansa Integraleen jo portugalissa 1988 (ja 16-venttiiliseen San Remossa 1989). Samalla A-ryhmän autojen vauhti pätkillä ylitti jo B-ryhmän superautot. Ford Sierra ja Subaru Legacy eivät olleet ihan voittaja-ainesta, vaikka Colin ehtikin Uuden-Seelannin voittaa juuri ennen Imprezan esittelyä.

Seuraavaan A-ryhmän sukupolveen lasken Celica ST185:n, Delta "Evoluzionen", Mitsubishi Lancerin, Ford Escort Cosworthin ja Subaru Imprezan. Lancer oli aluksi aivan alitehoinen, mutta sen kolmas evoversio taisi olla kilpakumppaneitaan suorituskykyisempi ainakin Tommi Mäkisen käsissä.

Kausille 1994-1996 kilpailukalenteria muutettiin. Aiemmin kaudessa oli yli kymmenen kisaa, joista vaan kahdeksan parasta laskettiin mukaan. Näille kolmelle kaudelle taas pudotettiin osa ralleista pelkäksi etuvetoisten F2-sarjan kilpailuksi. Tällä saatiin A-ryhmän tehdaskuskit ajamaan lyhyempi kausi ja useammin toisiaan vastaan, vaikka edelleen vain seitsemän parasta kisaa laskettiin pisteisiin. Kaudelle 1997 tämä sääntö sitten poistui, ja joka kisan pisteet laskettiin mukaan. Rallit ehkä lyhenivät, mutta kausi piteni huomattavasti. Mutta se on sitten jo toinen ketju.

 

[Ayrton-Ana]

Ford Sierra ja Subaru Legacy eivät olleet ihan voittaja-ainesta, vaikka Colin ehtikin Uuden-Seelannin voittaa juuri ennen Imprezan esittelyä.

Kyllä neliveto Sierrallekin ois edes sen yhden voiton suonu. Auton kilpailukyky oli paljon parempi mitä voittosarake antaa ymmärtää. Delecourhan oli 1991 Montessa sydäntäsärkevän lähellä todellista tuhkimotarinavoittoa.

 

[Ayrton-Ana]

Puhtaasti kilpailun (ei autojen näyttävyyden) puolesta 1991 oli varmaankin omanlaisensa kliimaksi A-ryhmässä. Tiimejä oli kun meren mutaa ja sellanen kattaus huippukuskeja, että huh huh. 1991 RAC-ralli saa multa pisteet kaikkien aikojen lähtöluettelona ja olihan se itse kisanakin mielettömän hieno. 1981-1999 maailmanmestareista Röhrliä lukuunottamatta kaikki mukana ja tehtaan autoilla!

1991 vuoteen ajoittuu myös tuo ST165:n matala murina yhdistettynä Matadoriin elämänsä vedossa. Mm. Giorgio Pianta piti Carlosta 1991 kesällä kaikkien aikojen parhaana ralliautoilijana. Sittemmin Pianta taas palasi liputtamaan Röhrlin puolesta. En tiedä sitten veikö Australian rullaus jotain Carlokselta. Sen jälkeen mies ei enää koskaan mielestäni päässyt samanlaiseen dominoivaan vetten päällä kävelyyn kuin tuona parhaana ajanjaksona 1990-1991. Se mieletön tasaisuus ja rutiini kyllä löytyi aina uran loppuun asti, mutta tuossa 1990-1991 Carloksessa oli jotain ihan omaa taikaansa. Vertaisin 2018-2019 Tänakiin.

 

[DC]

1991 RAC-ralli saa multa pisteet kaikkien aikojen lähtöluettelona

Nokitan 1984 Akropolis-rallilla (yhtään RAC:ta vähättelemättä).

Mutta tosiaan, A-ryhmän aika (tai tarkemmin ottaen sen 90-luvun osuus) on henkilökohtaisesti itsellenikin kaikista "rakkain" ajanjakso rallissa. Vuodesta 1988 en vielä muista mitään, mutta 1989 suurin osa kisoista tuli nähtyä VideoStylen videoilta niin, että sen itsekin muistaa. Ruotsin kasetti haettiin paikallisesta Keräilytalosta (RIP vaan sillekin putiikille) ja Akropolis-nauhan postiennakkotoimitusta odotettiin ikuisuudelta tuntunut aika. Muistan vielä elävästi, kuinka videon lopulta saavuttua (olisikohan siihen mennyt joku 3-5 päivää) marssittiin faijan kanssa Postiin ja siellä oli aivan helvetillinen ruuhka. Australian nauhalla oli sen sijaan karumpi kohtalo; luotettavasti pelittänyt Luxorin VHS-rakkine (sisälsi mm. edistyksellisen "quick time"-toiminnon, joka mahdollisti nauhoituksen ajastuksen ja käynnistyksen tavanomaista nopeammin) päätti lopettaa toimintansa juuri silloin kun tuo kasetti oli pesässä. Sinne jäi se nauha Noh, nyt 2010-luvulla olen ehka oppinut jo elämään asian kanssa.

Astetta vakavammalla sävyllä, niin kyllähän A-ryhmän ajanjaksossa oli paljon todella hienoja puolia (joista suurin osa tulikin tässä ketjussa jo mainituksi). Olen edelleen sitä mieltä, että puhtaasti urheilullisesti tuo on jopa modernin ralliautoilun hienoin ajanjakso; esim. Jyväskylässä 1989 neljänkymmenen ensimmäisen lähtijän joukossa oli 36 ns. pääluokan autoa. Tietenkään kaikki autot eivät olleet keskenään vertailukelpoisia tai kuljettajat tasaväkisiä, mutta suuntaus oli tavallaan kaunis.

 

[AnttiL]

(sisälsi mm. edistyksellisen "quick time"-toiminnon, joka mahdollisti nauhoituksen ajastuksen ja käynnistyksen tavanomaista nopeammin)

Oliko tää semmonen laserkynä, jolla luettiin pahviläpyskästä eri numeroiden viivakoodeja? Ja lopuksi se lähetettiin nauhurille, jolloin kuului "pipipipipiii"? Meillä oli Panasonicissa tällanen, oli melko avaruusaikaa.

Olen edelleen sitä mieltä, että puhtaasti urheilullisesti tuo on jopa modernin ralliautoilun hienoin ajanjakso; esim. Jyväskylässä 1989 neljänkymmenen ensimmäisen lähtijän joukossa oli 36 ns. pääluokan autoa. Tietenkään kaikki autot eivät olleet keskenään vertailukelpoisia tai kuljettajat tasaväkisiä, mutta suuntaus oli tavallaan kaunis.

Toisaalta kyläseppien rakentamat A-ryhmäläiset oli usein lähempänä N-ryhmän autoja. Tehtaiden tasoissakin oli aika isoja eroja (case Mazda) En myöskään osaa laskea Haiderin ja Jonssonin etuvetoisia Opeleita pääluokan autoiksi.

 

[AnttiL]

Kyllä neliveto Sierrallekin ois edes sen yhden voiton suonu. Auton kilpailukyky oli paljon parempi mitä voittosarake antaa ymmärtää. Delecourhan oli 1991 Montessa sydäntäsärkevän lähellä todellista tuhkimotarinavoittoa.

Minusta taas tuntuu että siinä se taksimallin rakenne pisti ratkaisevasti vastaan. Escortissahan oli pitkälti sama tekniikka pienemmissä kuorissa(?).

 

[DC]

Oliko tää semmonen laserkynä, jolla luettiin pahviläpyskästä eri numeroiden viivakoodeja? Ja lopuksi se lähetettiin nauhurille, jolloin kuului "pipipipipiii"? Meillä oli Panasonicissa tällanen, oli melko avaruusaikaa.

Ei kun se oli ShowView-toiminto tuo. Ehei meillä sellaisia, teillä on ollut paljon edistyksellisemmät vehkeet.

 

[DC]

Toisaalta kyläseppien rakentamat A-ryhmäläiset oli usein lähempänä N-ryhmän autoja. Tehtaiden tasoissakin oli aika isoja eroja (case Mazda) En myöskään osaa laskea Haiderin ja Jonssonin etuvetoisia Opeleita pääluokan autoiksi.

Näinhän se oli, ja siihen juuri viittasinkin sillä, etteivät autot olleet välttämättä keskenään vertailukelpoisia. Mutta noin niin kuin ideologisesti, niin niillä kyläseppienkin vehkeillä oli mahdollisuus päästä lähemmäksi maailman kärkeä kuin pitkään aikaan sitä ennen, tai koskaan sen jälkeen.

 

[AnttiL]

Näinhän se oli, ja siihen juuri viittasinkin sillä, etteivät autot olleet välttämättä keskenään vertailukelpoisia. Mutta noin niin kuin ideologisesti, niin niillä kyläseppienkin vehkeillä oli mahdollisuus päästä lähemmäksi maailman kärkeä kuin pitkään aikaan sitä ennen, tai koskaan sen jälkeen.

Edling ja Sundström meni kovaa itse rakentamillaan Mazdoilla. Noin muuten en kyllä tiedä mitään yksityiskuskien huippusuorituksia, jotka eivät olisi olleet ex-tehdasautoilla ajettuja. Bastin Sierra 1991?

 

[DC]

Edling ja Sundström meni kovaa itse rakentamillaan Mazdoilla. Noin muuten en kyllä tiedä mitään yksityiskuskien huippusuorituksia, jotka eivät olisi olleet ex-tehdasautoilla ajettuja. Bastin Sierra 1991?

Harvoinhan siellä kukaan Mauri Mopo tehdas-Lancioita kotitekoisellaan kiusasi (Sundström ja Llewellin kai ainoita jotka kykenivät MM-rallia tällaisilla johtamaan, jos jätetään Wittmannin U-Seelannit ym. tilastohäiriköt pois laskuista). Mutta sitä pääluokan tai siihen vertaantuvaa kalustoa - olivat ne sitten ex-tehdasautoja tai ei - oli lukumääräisesti todella paljon. Parhaimmillaan jossain random SM-rallissa oli enemmän ison A-ryhmän nelivetoja kuin MM-ralleissa konsanaan. Tätä hain.

 

[BudLightJaguar]

Siinä on sellainenkin juttu, että ison A-ryhmän aikaan autotehtailla piti olla nelivetoinen, turbotettu malli jotta kilpailukykyisen auton pystyi lähtölavalle tuomaan. Käytännössä kaikki siviilimallit saavuttivat jonkunlaista kulttimainetta: Celica GT-Four ST-165 kopasta aina ST205:seen asti, Lancia Delta Integrale, Sierra/Escort Cosworthit, Evo Mitsut. Cossu-Sierra lienee meillä tunnetuin :ahem:

Valitettavasti vain meillä päin jäivät katuautoina erittäin harvinaisiksi korkean autoveron ja myöhemmin AKE:n (nykyinen Traficom) virkamiesten takaperoisen suhtautumisen vuoksi (vaatimuksenmukaisuudet ym.) Tuo E-hyväksynnän vaatiminenhan alkujaan torppasi meillä Evo Mitsujen rekisteröintikatsastukset.

Nykyisinhän automallien tehoversioilla ei ole suoraa yhteyttä WRC-autoihin.

 

[anti-lag]

Mutta 1994, ai että....silloin oli autoissa kulkua, pauketta ja tyyliä kyllä ihan kiitettävästi. Se oli jonkinlainen A-ryhmän huipennus, melkein kun oltais B-ryhmän aikoihin palattu. Itse olen sen verran juniori, että rakkaus ralliin sinetöityi lopullisesti juuri tuona vuonna.

Samaa mieltä, että kausi 1994 oli ehdottomasti parasta A-ryhmää kokonaisuutena. Kilpailujen formaatti, autot, kuljettajat ja säännöt olivat mielestäni hyvässä balanssissa.

Auriolin Celican aivan infernaalinen pauke alkoi kuulumaan kaukaisuudesta -94 Suurajoissa.

Kuulokkeet päähän ja https://youtu.be/LZKQCJR2VNM?t=80 :thumbup:

 

[Kemper]

Puhtaasti kilpailun (ei autojen näyttävyyden) puolesta 1991 oli varmaankin omanlaisensa kliimaksi A-ryhmässä. Tiimejä oli kun meren mutaa ja sellanen kattaus huippukuskeja, että huh huh. 1991 RAC-ralli saa multa pisteet kaikkien aikojen lähtöluettelona ja olihan se itse kisanakin mielettömän hieno. 1981-1999 maailmanmestareista Röhrliä lukuunottamatta kaikki mukana ja tehtaan autoilla!

1991 vuoteen ajoittuu myös tuo ST165:n matala murina yhdistettynä Matadoriin elämänsä vedossa. Mm. Giorgio Pianta piti Carlosta 1991 kesällä kaikkien aikojen parhaana ralliautoilijana. Sittemmin Pianta taas palasi liputtamaan Röhrlin puolesta. En tiedä sitten veikö Australian rullaus jotain Carlokselta. Sen jälkeen mies ei enää koskaan mielestäni päässyt samanlaiseen dominoivaan vetten päällä kävelyyn kuin tuona parhaana ajanjaksona 1990-1991. Se mieletön tasaisuus ja rutiini kyllä löytyi aina uran loppuun asti, mutta tuossa 1990-1991 Carloksessa oli jotain ihan omaa taikaansa. Vertaisin 2018-2019 Tänakiin.

Samaa mieltä. Itsekin pidän Sainzia vuosien 90-91 maailman parhaana rallikuskina. 92 oli sitten jo vähän kiikun kaakun. Auriol (6 voittoa) oli varmaan nopeampi, mutta Sainz (4 voittoa) hoiti mestaruuden oman henkilöohtaisen ja Toyotan luotettavuuden ja tasaisuuden ansiosta.
Itseasiassa, ei Sainz hirveän kaukana vuosina 90-91 tainnut olla maailman parhaan moottoriurheilijan positiosta. Eri lajeja, rallia, rataa, neli ja kaksipyöräisiä on tietysti vaikea (mahdoton) verrata, mutta ei Carlos täysin mahdoton ehdokas ole, jos pitäisi nimetä 90 luvun alun maailman paras moottoriurheilija. Ja vetihän Matador hyvin myöhemminkin. 94-95 hopeaa, 96-97 pronssia, 98 hopeaa....
A-ryhmä, etenkin vuodet 90-94 olivat kertakaikkisen upeaa aikaa. Vaikka B-ryhmän ympärillä velloo tietynlainen mystisyys ja brutaalisuus, niin toisinaan sitä pohtii oiko ysärin alku sittenkin sitä parasta aikaa rallissa. Talleja riitti ja kusien taso kaikkinensa oli aivan mieletön.

 

[Sörsselsön]

Talleja riitti ja kusien taso kaikkinensa oli aivan mieletön.

Puhutko nyt dopingtesteistä?

 

[Kemper]

Puhutko nyt dopingtesteistä?

No voi....korjataan. Tätä se on kun kirjoittaa Colin McRae tyylillä. Lepikkoonhan se menee.

 

[carl]

Mutta tosiaan, A-ryhmän aika (tai tarkemmin ottaen sen 90-luvun osuus) on henkilökohtaisesti itsellenikin kaikista "rakkain" ajanjakso rallissa. Vuodesta 1988 en vielä muista mitään, mutta 1989 suurin osa kisoista tuli nähtyä VideoStylen videoilta niin, että sen itsekin muistaa. .

Sama täälläkin. Tuo 80-luvun loppu ja 90-luvun alku oli sitä aikaa, kun lapsena aloin rallia seurata ja ehkä siksi nuo ajat on jääneet niin hienoina muistoina mieleen. Tuon ajan Jyskälät paikan päällä, Videostylen kasetit, Ruutuliput tv:stä, siihen aikaan hyvät VM:t suurajo-oppaineen ym.
B-ryhmäkin on ollut toki hienoa aikaa, mutta omia muistikuvia ei vielä tuolta ajalta ole.

 

[Ayrton-Ana]

Minusta taas tuntuu että siinä se taksimallin rakenne pisti ratkaisevasti vastaan. Escortissahan oli pitkälti sama tekniikka pienemmissä kuorissa(?).

Joo se korimalli ei ollut kyllä ihan optimi ralliin. 7-vaihteinen vaihdelaatikko oli myös toinen erikoisuus. Onboardien perusteella etenkin Malcolm Wilsonilla tuntu olevan suuria vaikeuksia hahmottaa, että mikäs vaihde siellä onkaan sisässä. Pää seuraa melkein enemmän vaihdekeppiä kun tietä.

Kuulokkeet päähän ja https://youtu.be/LZKQCJR2VNM?t=80 :thumbup:

Kiitokset tästä nostagiapläjäyksestä :thumbup:. Tossa on todellakin sitä jotain. Kuulokkeet päähän, volyymi tappiin ja silmät kiinni niin voi palata ajassa 25 vuotta taaksepäin . 3:05 ajassa kameramieskin säikähtää pauketta Kankkusen saapuessa.

Talleja riitti ja kusien taso kaikkinensa oli aivan mieletön.

Mutta tästä tulikin mieleen...ralli ja kuskien douppaus ei ole (tietääkseni) mikään yleinen ilmiö, mutta jostain mielen sopukoista kummittelee, että Mikko Sundström olisi kärähtänyt dopingtestissä, olisikohan ollut vuosi 1988 ja SM-kauden päätöskisa? Olen siitä kisasta jonkun klipinkin nähnyt kun Mikko on kovassa flunssassa ääni käheänä. Hänen ottamassaan yskänlääkkeessä olisi sitten ollut jotain joka oli kiellettyjen aineiden listalla. En muista tuliko siitä sitten lopulta mitään sanktioita, hylättiinkö mahdollisesti voitto ensin mutta sitten annettiin takaisin? Sitä en nyt jaksa millään muistaa. Eikä ole oma VM-arkisto nyt tässä niin ei voi tarkistaa. Rallissa tuo douppaus tainnut kuitenkin 99 prosenttisesti keskittyä autojen konepeltien alle historian saatossa.

Lancian lääkäri/hieroja B-ryhmän aikakautena Benigno Bartoletti (sama mies joka yritti pitää Henkkaa ajokuntoisena Korsikalla, myöhemmin myös Ferrarin F1-tallissa samoissa hommissa) väitti 2000-luvun puolivälissä ihan vakavissaan, että ainakin kolmannes F1-kuskeista ajaa kisat kokaiinin vaikutuksen alaisena . Tämä toimii kuulemma aivan loistavasti, mutta ongelmia alkaa tulla jos kisa kestää enemmän kuin 90 minuuttia vaikutuksen lakatessa. Melko villiä settiä . Sitä en tosin kyllä epäile, etteikö etenkin 70- ja 80-luvuilla jotkut kuskit tällaista olisi viihdekäytössä harrastaneet. Formuloissakin käväissyt Franck Montagnyhan kyllä kärysi kokaiinista joskus ihan lähivuosina, mutta taisi olla ihan viihdekäytön seurausta sekin. Mutta tuskinpa siellä Hamilton ja kumppanit menee joukolla viivoja vetelemään vessaan ennen starttia :doubtful:. Löysin googletuksella alkuperäsen uutisen:
https://www.news24.com/xArchive/Sport/MoreSport/A-lot-of-cocaine-in-F1-20041229

Sori paha OT mutta en nyt viitsinyt aloittaa vielä erikseen omaa doping-topikkia. Ja tuo Sundströmin tapaus liittyy kyllä A-ryhmän aikakauteenkin.