A-ryhmän ajassa oli se hyvä puoli, että Jyskälässäkin kotimaisilla ei-tehdaskuskeilla oli oivalliset saumat taistella hyvistä sijoituksista. WRC-aikakaudella kellään ei kestä perse hommata sellaista autoa, jolla voisi haaveillakaan yleiskilpailun TOP-10 sijoituksista. Ex tehdasautoja ei vain juuri maailmalla ole saatavilla, poislukien Wilsonin autovuokraamon pelit.
Itselle kuitenkin nuo A7 luokan KitCarit oli mielekkäämpiä pelejä kuin varsinaiset isojen poikien pelit. Oli mielenkiintoista seurata Saarenpään, Pirttisen ja toisaalta Laukkasen, Kytölehdon ja kumppaneiden otteita etuvetoisilla. Jyskälässä niillä ei tietenkään ollut ihan kärkeen asiaa, mutta kestopäällysteellä ennen WRC-tallien itkuvirsien aiheuttamaan painotaulukoiden rukkausta niillä saattoi ajaa jopa voitosta.
Toisaalta muistuu mieleen 93 Suurajot ja siellä Kankkusen ja Vatasen äärimmäisen tiukka kisa, joka ratkesi vasta Sunnuntai aamuna kun Subarun lämmityslaite alkoi krenaamaan ja sumu tunki Impretsan kabiiniin. Vatman jäi 3.legillä Kankkusesta 30 sekuntia ja maalissa oli eroa lopulta 47 sekuntia. Samoin nöösipoika Mäkisen ihmeteot Astra Lancialla, jonka piti olla jo toivottoman hidas muinaisjäänne.
Saarenpään Tiikeri-tankin hitaudesta kielii mm. se, että onnistui lopputuloksissa jäämään jopa Viitalan N-ryhmän Celican ja Eija Jurvasen Cossyn taakse. Voitti sentään Thiryn etuvetoisen Astran huimalla 9 sekunnin erolla.... Trinerin ja Siberan Favoritet meni hävyttömän kovaa siihen nähden millaisia kilkuttimia ne noin yleisemmin ottaen olivat.