Tämä keskustelu on käyty tällä palstalla ennenkin. Keken mestaruus oli täysin ansaittu. Ainoastaan yksi voitto kertoo enemmän kauden tasaisuudesta ja yllätyksellisyydestä kuin Keken tuurista.
Ei tuo mikään pelkkä tuurimestaruus ollut. Keke oli kärkivauhdissa monessa kisassa, vaikka turboautot pääsääntöisesti olivatkin nopeampia. Aika-ajojen sijoitukset olivat 7-3-8-3-6-3-7-7-1-10-9-6-8-7-6. Ottaen huomioon, että Ferrari, Renault olivat nopeampia sekä Brabham, McLaren ja Lotus suunnilleen yhtä nopeita kuin Williams, aika-ajosuoritukset ovat varsin hyviä. Keke ei pelkästään kruisaillut maaliin, kun nopeammat autot ja kuljettajat keskeyttivät. Kyllä Keke kovassa vauhdissa oli.
Pisteitä saavat vain maaliin päässeet, Kekellä oli vain kaksi keskeytystä tekniseen vikaan. Näiden lisäksi oli yksi kolari ja yksi hylkäys. Epäluotettavuus tiputti Prostin, Arnouxn ja Piquetn ulos mestaruustaistelusta.
Olisiko Pironi vienyt mestaruuden ilman Saksan onnettomuutta? Todennäköisesti kyllä, mutta Ferrari sai ilmaisen voiton San Marinosta ja Keken pisteet vietiin Riosta. Ilman hylkäystä ja ilman San Marinon pisteitä Keken ja Pironin ero olisi ollut Ranskan kilpailun jälkeen 27-29 Pironin hyväksi ja tuossa vaiheessa Kekellä kaksi keskeytystä ja Pironilla yksi keskeytys ja Belgiasta vetäytyminen. Eli luotettavuuslukematkaan eivät selittäisi Keken pistetilannetta.
Tuossa yllä kuvatussa skenaariossa pistetilanne olisi olliut Ranskan kisan jälkeen erittäin tasainen
Pironi 29
Watson 27
Rosberg 27
Piquet 26
Lauda 24
Prost 20
Patrese 19
Hienoa pohdintaa. Hieman nurinkurisesti tuolloin juuri ennen Pironin onnettomuutta Pironilla itsellään oli itse asiassa laskevasti alkaneet pudota saavutettujen sijoitusten määrä pisteineen.
Eli Zandvoortin voitosta oli pudottu Brands Hatchissa toiseksi ja siitä sitten kolmanneksi Paul Ricardissa. Ikiajoiksi kysymykseksi jäänee se seikka, että olisiko pudotukset jatkuneet edelleen asteittain eli Hockenheimissa syystä tai toisesta Pironi olisi ollut neljäs, Österreichringillä viides ja lopuksi Dijon-Prenoisissa kuudes ennen sitten pisteettömyyttä tai muuta onnenkäännettä loppuvuodesta lisäpisteineen?
Toki Pironi ilman kohtalonkolariaan olisi lähtenyt Hockenheimissa taatulta paalupaikalta ja kenties olisi ajanut joissakin ylivoimakuvauksissa horisonttiin, mutta Ferrarilla oli tuolloin toisinaan hyvinkin suuria vaikeuksia lähteä kisoissa liikkeelle ja sammumisvaara oli kieltämättä välillä aika suuri.
Montrealissa Pironilla auto tietysti sammui kohtalokkaasti ensimmäisessä lähdössä missä sitten Riccardo Palettille kävi kuten kävi hänen sitten menehtyessä siinä osumassa ja sen jälkiseurauksien jälkeiselle ajalle. Eli Hockenheimissakin olisi voinut ehkä hyvinkin käydä jotain. Sadesääkin mikäli koskaan olisi tullut kuten osin sunnuntaille silloin pelättiin Pironin kolarin jälkeenkin niin olisi voinut heittää kaiken uusiksi ainakin osin.
Pistetaulukon ulkopuolella tietysti MM-kilvan 1982 muu mahdollinen mestariehdokas tai suuren jossittelun kuten myös muun arvelun kohde oli Patrick Tambay.
Etenkin mikäli vain olisi päässyt ajamaan Ferraria jo vähän aikaisemmin kaudesta kuin miten pääsi ajamaan kiitos irtautumisen/liittymisen neuvottelujen ja etenkin kun miehelle osui loppukaudesta hirvittävän kivulias hermopinnevaiva tehden hänestä kuin halvautuneen ennen pitkää ilman toki kuitenkin pyörätuoliin ajavaa kohtaloa, mutta pari kisaa jäi väliin ja sekään ei voinut olla vaikuttamatta lopputulokseen sinänsä.
Huonoimmillaan hänet tosiaan kerrankin jouduttiin nostamaan kokonaan autosta ulos kun mies tärisi paareilla kuin kylmettymisestä kärsien, kivut olivat liikaa eikä hänellä enää onnistunut edes vaihteen vaihtaminen yhtään minnekään!
Siinä joutui kyllä Tambay viettämään talvikaudella 1982-1983 melkoisessa kuntoutuksessa ja sairaalahoidossakin ennen kuin viimein toipui tuosta kaikesta kuntoon.