Naapuri tuli tänään puhumaan mulle. Aiheutti sosiaalisen tilanteen ihan pyytämättä ja yllättäen. Eikö sille riitä, että sen pari kertaa vuodessa tervehdin rappukäytävässä ja avaan perkele ulko-ovenkin hälle, mikäli olen otollisissa asemissa aktiviteetin suorittamiseksi. Sitäpaitsi mä olin jo ainakin 20 metrin päässä talosta, joten en ollut enää rappukäytäväkohteliaisuuksien piirissä.
Tulipahan siinä hoidettua vähän aluepoliittisia kysymyksiä. Meinaavat tänne alkaa lisää kerrostaloja pykäämään ja kutsuvat sitä alueen kehittämiseksi. Ikäänkuin tämä slummi paranisi sillä, että tänne dumpataan lisää asukkeja. Pölvästit. Oltiin asiasta samaa mieltä naapurin kanssa, kuten myös siitä, ettei muutamaan vuoteen kuitenkaan mitään tapahdu. Tällaisen konsensuksen vallitessa autokin jo saapui, ja pääsin pahvilaatikkoineni autoon itkemään.