Kävin paikallisessa asematapahtumassa. Tänä vuonna tapahtuma vaikutti vähän vaatimattomammalta kuin aiemmin. Museosta tuli ostettua pari Riksu -aiheista opusta, ja asemalta muutama kortti Haapamäen museoveturiyhdistykseltä.
Parasta tuossakin tapahtumassa oli, Ukko-Pekan ja Hurun lisäksi, parin vanhemman mieshenkilön kanssa turinointi. Kumpaakaan en tuntenut aiemmin, mutta ensimmäinen tuli sanalle, kun kuvailin Hurua hieman kauempaa. Entisellä VR:n konepajalaisella riitti mielenkiintoista juttua Huruista ja muistakin vetureista.
Myöhemmin kun kuvasin Ukko-Pekkaa, toinen mieshenkilö tuli rupattelemaan lapsuus- ja nuoruusmuistoistaan, joihin kuuluivat höyryveturin savu, pillin vihellykset ja jyskytys.
Asioita, jotka eivät tunnu miltään luettuna, mutta joita jaksaisin kuunnella pienen ikuisuuden ajan.
Ja tietty paikalla oli myös perseilijöitä:
Kuvan vihernaama kiipesi ensin kokeilemaan onko Hurun ovet lukossa. Eivät olleet, joten äijä katsoi oikeudekseen avata oven kokonaan, ja kiivetä sisään.
Tämän jälkeen olikin vuorossa omin luvin suoritettu kapuaminen kuvan deeveriin. Ja lukitsemattomasta ovesta sisään vaan kylmästi. Ulos tultuaan ovet jätettiin luonnollisesti sepposen selälleen, joka taasen aiheutti sen, että muutkin ihmiset poukkoilivat vetureihin tutustumaan.
Myöhemmin deeverit siirrettiin veturitallien pihaan turvaan perseilijöiltä.
