yussi
Virallisesti teini
..Päätin lähteä korjaamaan moottoria...
Jatkokertomus (eepos f1forum)
- Viestiketjun aloittaja Eliel
- Aloituspäivämäärä
yussi
Virallisesti teini
...Joka oli mielestäni ääliömäistä, koska tiesin vian olevan vaihdelaatikossa...
AJ
Well-known member
..tästä harmistuneena päätin sittenkin korjata moottoria, nimittäin omaa moottoriani, joka pienen diagnoosin jälkeen kaipasikin vain menovettä. Suunnistin paikalliseen...
yussi
Virallisesti teini
...baariin. Baariin päästyäni korjasin hieman "vaihdekepin" asentoa ja tilasin oluen. Oluen juotuani minun alkoi tehdä mieli heittää tikkaa, jolloin.....
AJ
Well-known member
...pyysin baarihemmolta puhelinluettelon lainaksi. En kuitenkaan löytänyt luettelosta ketään Tikka-nimistä, joten pyysin seuraavaksi lainaksi lintukirjan nähdäkseni minkälaisesta otuksesta on oikein kysymys. Otin lähipöydästä pari kännistä heppua oppaiksi ja suuntasimme muutamien neuvoa-antavien jälkeen metsään. Etsimme tikkoja jonkun aikaa, mutta emme löytäneet yhtään. Jossain vaiheessa eväät alkoivat kusettaa ja menin pellon laitaan helpottamaan oloani. Ehdin kusta muutaman sekunnin, kun tunsin melkoisen jysäyksen terskassani. Olin kussut suoraan sähköpaimeneen. Putosin polvilleni ja haukoin happea. Toinen oppaistani tuli kysymään, miten kävi. Tutkin terskaani ja sain vain vaivoin kähistyä:"Palo kärki"...
yussi
Virallisesti teini
... jonka jälkeen baariäijät päättivät antaa kipuun lievittävän paukun kera Koffin...
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
...Palokärkeä ei löytynyt maasta, vaikka kähinä myttyrässä väitti edelleen: ”Palo kärki... Palo...”
- Ajattelitko duunata lintupoloista senkin pervo eläinteensekaantuja? Kato nyt, sepalus kuin avoimien ovien päivänä ja kyllä tuo pikkuveljesi näyttää paljon nähneeltä!
- Uuh, paimen...
- Mitä paimenesta haluat?
- Ah, lammas...
- Ei me nyt tilata keneltäkään paimenelta lammasta pervohaavettasi toteuttamaan, sehän voi tappaa sut, varsinkin jos se paimen sattuu olemaan -turkkilainen tai muslimi! Sikamainen suomalainen risteyttämässä lammasta on pyhä loukkaus heitä kohtaan! (Muslimithan eivät syö tietääkseni sikaa, toim. huom.)
- Eiku...
Ajatukseni harhailivat työni ohessa, palasin Toiseen Todellisuuteeni, merkkailin taivutettua putkia ajatuksissani ja panin tupakaksi. Merkkaamisen jälkeen tartuin railakkaan ja yht'äkkiä suojamaski lämähti suoraan kasvoilleni.
- Pirun maski!, sanoin.
Jo muutaman kerran on maski lämäiskänyt naamaani ja joka kerta partani oli olla palaa!
Ilmankos on tullut palokärki mieleen kun on maski aiheuttanut joka rämäisyn jälkeen tupakin palon kärjen katkaisemiseen!
Työkaverini muisti vasta silloin kertoa työkaverinsa toiveen, että ettei sitä hänen maskia lainata, koska hänelle tulee pseudoottisia olotunteita tupakan takia, vaikka kärysin tupakka suussani sen maskinsa kanssa jo pari kuukautta ja vasta nyt sen sanoo. Perkele, nyt pitänee mun huomata muistijälkiäni, että mitä helvettiä minä lampaasta ja sen paimenesta?...
- Ajattelitko duunata lintupoloista senkin pervo eläinteensekaantuja? Kato nyt, sepalus kuin avoimien ovien päivänä ja kyllä tuo pikkuveljesi näyttää paljon nähneeltä!
- Uuh, paimen...
- Mitä paimenesta haluat?
- Ah, lammas...
- Ei me nyt tilata keneltäkään paimenelta lammasta pervohaavettasi toteuttamaan, sehän voi tappaa sut, varsinkin jos se paimen sattuu olemaan -turkkilainen tai muslimi! Sikamainen suomalainen risteyttämässä lammasta on pyhä loukkaus heitä kohtaan! (Muslimithan eivät syö tietääkseni sikaa, toim. huom.)
- Eiku...
Ajatukseni harhailivat työni ohessa, palasin Toiseen Todellisuuteeni, merkkailin taivutettua putkia ajatuksissani ja panin tupakaksi. Merkkaamisen jälkeen tartuin railakkaan ja yht'äkkiä suojamaski lämähti suoraan kasvoilleni.
- Pirun maski!, sanoin.
Jo muutaman kerran on maski lämäiskänyt naamaani ja joka kerta partani oli olla palaa!
Ilmankos on tullut palokärki mieleen kun on maski aiheuttanut joka rämäisyn jälkeen tupakin palon kärjen katkaisemiseen!
Työkaverini muisti vasta silloin kertoa työkaverinsa toiveen, että ettei sitä hänen maskia lainata, koska hänelle tulee pseudoottisia olotunteita tupakan takia, vaikka kärysin tupakka suussani sen maskinsa kanssa jo pari kuukautta ja vasta nyt sen sanoo. Perkele, nyt pitänee mun huomata muistijälkiäni, että mitä helvettiä minä lampaasta ja sen paimenesta?...
yussi
Virallisesti teini
-Ai niin, lausahdin ja muistin samaan aikaan, etten ollut syönyt kunnon ateriaa viimeisimpien kuukausien aikana. -Oijoijoi, nytpä maistuisi kunnon lammaspaisti, selittelin Baarityyppeille. Jolloin ....
Il Tempo Gigante
Darth Father
Haa
... eteeni kannettiin kasapäin uunipaahdettuja lampaanviuluja, mämmiä ja pääsiäisolutta. Nämä appeet nautin suurella antaumuksella. Kuten tiedossa on, atrian jälkeen alkoivat ruokalevot painaa päälle. Nukkuesessani näin seuraavan unen:
Öisen lumisateen jälkeen Musta korppi heräsi puun latvasta. Aamuisen kevätauringon vaikutuksesta Mustalla korpilla oli sulat sulat, vaikka se oli yön aikana peittynyt lumeen. Musta korppi katseli hangella tarpovaa tyttökettua, joka aurasi väylää lumihankeen. Poikakettu seurasi tyttöketun kannoilla kannoilla pomppien. Tyttöketun reitille sattui jäästä vapaa joen juopa, josta tyttökettu ei pääsyt yli. Musta korppi näki tyttöketun janoissaan juovan juovan kylmää vettä. Musta korppi ronksautti: 'Kronks-kronks' ja lentää leyhäytti itsekin nauttimaan kylmän vesiryypyn samasta juovasta kuin kettukin.
Tähän heräsin ja tilasin baarimikolta lasillisen jäävettä...
... eteeni kannettiin kasapäin uunipaahdettuja lampaanviuluja, mämmiä ja pääsiäisolutta. Nämä appeet nautin suurella antaumuksella. Kuten tiedossa on, atrian jälkeen alkoivat ruokalevot painaa päälle. Nukkuesessani näin seuraavan unen:
Öisen lumisateen jälkeen Musta korppi heräsi puun latvasta. Aamuisen kevätauringon vaikutuksesta Mustalla korpilla oli sulat sulat, vaikka se oli yön aikana peittynyt lumeen. Musta korppi katseli hangella tarpovaa tyttökettua, joka aurasi väylää lumihankeen. Poikakettu seurasi tyttöketun kannoilla kannoilla pomppien. Tyttöketun reitille sattui jäästä vapaa joen juopa, josta tyttökettu ei pääsyt yli. Musta korppi näki tyttöketun janoissaan juovan juovan kylmää vettä. Musta korppi ronksautti: 'Kronks-kronks' ja lentää leyhäytti itsekin nauttimaan kylmän vesiryypyn samasta juovasta kuin kettukin.
Tähän heräsin ja tilasin baarimikolta lasillisen jäävettä...
Lancer
Realisti
...joka oli kuitenkin huoneenlämpöistä. Sylkäisin sen pois niin nopeasti kuin suinkin pystyin ja tartuin tarjoilijaan niskasta.
-Mitä sä oikein teit?!
-Ni-ni-niinku mi-mitä?
-KYL SÄ HYVIN TIIÄT MITÄ TEIT!!
-Annoin vain teille lasin vettä niin kuin halusitte herr...
PÄRÄT KLÄSH! Paiskaisin tyypin ikkunan lävitse tämän kirkuessa pelosta. Katsoessani alas ikkunasta näin alapuolella varmaan satoja kilometrejä syvän rotkon, jonne tarjoilija vajosi. Kurottauduin lähemmäs aukkoa kunnes jysähti. Joku läski ämmä putosi samasta rakennuksesta tason ylempää - ja tietenkin juuri minun päälleni. Me molemmat vajosimme alas rotkoon, jossa oli pilkkopimeää. Kaiken pimeyden seasta huomasin tarjoilijan, joka olikin todellisuudessa mieheksi pukeutunut noita, joka ratsasti pölynimurilla - nauraen samalla häijysti. Katsoin tuon jälkeen alas, ja näin pohjalla kasan ruumiita. Minut pudottanut rouva saavutti painavampana kappaleena pohjan ensin ja putosi ruumiin päälle, jonka jalat törröttivät kohti taivasta - jalat lävistivät akan vartalon ja hän menehtyi samantien. Siinä samassa kun luulin jo loppuni tulleen, huomasin...
-Mitä sä oikein teit?!
-Ni-ni-niinku mi-mitä?
-KYL SÄ HYVIN TIIÄT MITÄ TEIT!!
-Annoin vain teille lasin vettä niin kuin halusitte herr...
PÄRÄT KLÄSH! Paiskaisin tyypin ikkunan lävitse tämän kirkuessa pelosta. Katsoessani alas ikkunasta näin alapuolella varmaan satoja kilometrejä syvän rotkon, jonne tarjoilija vajosi. Kurottauduin lähemmäs aukkoa kunnes jysähti. Joku läski ämmä putosi samasta rakennuksesta tason ylempää - ja tietenkin juuri minun päälleni. Me molemmat vajosimme alas rotkoon, jossa oli pilkkopimeää. Kaiken pimeyden seasta huomasin tarjoilijan, joka olikin todellisuudessa mieheksi pukeutunut noita, joka ratsasti pölynimurilla - nauraen samalla häijysti. Katsoin tuon jälkeen alas, ja näin pohjalla kasan ruumiita. Minut pudottanut rouva saavutti painavampana kappaleena pohjan ensin ja putosi ruumiin päälle, jonka jalat törröttivät kohti taivasta - jalat lävistivät akan vartalon ja hän menehtyi samantien. Siinä samassa kun luulin jo loppuni tulleen, huomasin...
Lancer
Realisti
...pienen sanomalehden lentävän ilmassa. Tarrauduin siihen kiinni ja lukaisin siitä tuoreet urheilu-uutiset. Kärpät vei Suomenmestaruuden "Prkl!" ajattelin. Katsoin tuon jälkeen ympärilleni ja huomasin olevani eräänlaisella...
PuoliPöhkö
Well-known member
... lautalla, joka leijui ilmassa juuri samaan tapaan kuten tiiliskivet eivät roiku.
Heitin siinä istuessani sanomalehden tuuleen ja katselin kuinka levitoiva alustani lipui maisemassa kohti tuntematonta päämäärää. Päätä jomotti. Se ei ole ihme juuri lukemani jälkeen. Kirvesrinnat eivät ole ottaneet mestaruuksia herran aikoihin. Tanas!
Takalistoani pökki joku lautan sisältä esiin pyrkivä. Nousin ähkäisten jaloilleni ja käänsin katseeni lautan pintaan jonka väri oli jotain mitä en ollut milloinkaan eläessäni nähnyt. Se muistutti etäisesti raparperikiisselin ja candypinkin sekoitusta olematta kuitenkaan lähellekään vaaleanvihreää tai pinkkiä. Tällä värillä ei ole vielä nimeä - ristinkin sen samantien mielessäni rapinkeliksi.
Lattiasta nousi kananmunaa etäisesti muistuttava noin metrin korkuinen rapinkelin värinen esine, jossa oli iso kahvikupin sanka kyljessä.
Tartuin epäröimättä sankaan ja kiskaisin. Ei mitään! What a f....
Kai tolla handelilla joku virka tuossa on ajattelin ja tartuin siihen kaksin käsin.
Kaappi äännähti : dissssst! ja ovimainen osa munasta liukui sivuun.
Esine näytti sisältä aivan jääkaapilta ja sen keskimmäisellä hyllyllä nökötti yksinäinen ....
Heitin siinä istuessani sanomalehden tuuleen ja katselin kuinka levitoiva alustani lipui maisemassa kohti tuntematonta päämäärää. Päätä jomotti. Se ei ole ihme juuri lukemani jälkeen. Kirvesrinnat eivät ole ottaneet mestaruuksia herran aikoihin. Tanas!
Takalistoani pökki joku lautan sisältä esiin pyrkivä. Nousin ähkäisten jaloilleni ja käänsin katseeni lautan pintaan jonka väri oli jotain mitä en ollut milloinkaan eläessäni nähnyt. Se muistutti etäisesti raparperikiisselin ja candypinkin sekoitusta olematta kuitenkaan lähellekään vaaleanvihreää tai pinkkiä. Tällä värillä ei ole vielä nimeä - ristinkin sen samantien mielessäni rapinkeliksi.
Lattiasta nousi kananmunaa etäisesti muistuttava noin metrin korkuinen rapinkelin värinen esine, jossa oli iso kahvikupin sanka kyljessä.
Tartuin epäröimättä sankaan ja kiskaisin. Ei mitään! What a f....
Kai tolla handelilla joku virka tuossa on ajattelin ja tartuin siihen kaksin käsin.
Kaappi äännähti : dissssst! ja ovimainen osa munasta liukui sivuun.
Esine näytti sisältä aivan jääkaapilta ja sen keskimmäisellä hyllyllä nökötti yksinäinen ....
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
...Legendaarinen kolmipyörä. Sen satulassa on kohtuusivullinen kirja, vilkaisin etukannen otsikkoa:
”KONSTAAPELI AHTI KAMPISEN TARINA”
Kas, sehän vaikuttaa kiinnostavalta, aloin lukemaan.
Elettiin 1900-luvun alkupuolta. Suomalaiset menestyivät yleisurheilussa ja Ahti Kampinen sai elämänsykkeensä juuri kiihkeän urheilemisen tiimoilta. Yleisurheilussa olleet vanhemmat harrastivat kumpikin eri lajia. Ahdin isä Ilmari Kampinen oli aitajuoksija ja äiti Päivi Loikas harrasti kolmiloikkaa.
He tapasivat toisensa suomalaisten urheilijoiden valtaamassa hotellissa baarin puolella. Ilmari oli se aloitteentekijä, iskurepliikki oli melkoisen tyrmäävä, sillä Ilmari heilui baarissa kuin käki ja uhosi kavereilleen.
- Vittu, mähän olisin voinut voittaa aitajuoksun mutta se aita siirtyi varmaan metrin verran myötätuulessa ja sen halkopuun takia menetin aikaa!
- Elä nyt liioittele, voisit myöntää sen omaksi virheeksesi, sanoi Janne. - Egosi haisi liikaa, sanoi puolestaan Turkka.
- Mä mitään myönnä kun se on tosiasia, mä näytän nyt teille, että hyppelen ravintolapöytien ylitse, että häpeäisitte sanomisianne!
- Me hävetään jo valmiiksi jos nyt lähet tekemään! Kaverit yritti estellä Ilmarin paraatinäytöstä.
Ilmari päätti kaljatuoppi kädessä ottaa pientä vauhtia ja leiskautti pöytien ylitse, täysinäisestä tuopista läikkyi desilitran verran joka leiskauksilla suuntaan mihin tahansa. Viimeinen leiskaus oli liikaa ja Ilmari törmäsi mustapukuiseen Päivi Loikakseen ja he molemmat rämähtivät lattialle.
Siinä lattiassa maatessaan he kohtasivat ensimmäistä kertaa toistensa silmät. Päivin ollessa hämmästyksestä suunniltaan kuin olisi niellyt legopalikan väärään kurkkuunsa. Ilmari tokaisi:
- Kiinnostaisiko kalja? Ja tarjosi humalassaan tyhjää tuoppiaan.
- Mitäh?... Arvaa vähän onko se puoliksi tyhjä vai täynnä? Päivi päivitteli.
- Täynnä se on. Ilmari röyhisteli.
- Oletko varma? Kato vähän tuoppiasi. Päivin naurunpyrskähdyksen siemen alkoi itää.
- Mitä vittua, kuka pölli kaljani?! Ilmari hämmästyi, nousi ja alkoi kerätä raivoaan nyrkkejään puristaen.
Urheiluporukka baarissa alkoivat ihmetellä ja esittivät paheksuvia naamoja. Baarin raamikkaat portsarit ajattelivat lähestyen tutustuttaa Ilmaria tuulen ihmeelliseen maailmaan tukka hulmuten eli heittää ulos hotellilta.
Päivi yllättäen tuli puolustamaan Ilmaria rauhoitellen portsareita, koska tämä oli ottanut vähän liikaa ja sanoi Ilmarille:
- Nyt olet viimeisen hörppimisen tehnyt ja rauhoitu, senkin köriläs! Sähähti Päivi itsevarmana.
- Oho, tuollaiseen pimuun haluaisin tehdä tuttavuutta juuri nyt.
Ilmari alkoi pyöritellä Päivin kiinteitä, verhottuja nahkapalloja kuin ne olisivat olleet pullataikinaa.
- Irti puskureistani... Mennään muualle, sopiiko? Esitti Päivi yllättävää käännettä.
- Joo, entä nuo sateenkaaripariskunta? Osoitti Ilmari baarin apinoita, joiden reviiriä olivat ovenpielet.
- Ei tartte saattaa ulos vaan kun me lähetään täältä kohta, kaikki ok. Päivi sanoi herttaisesti portsareille, jotka kuultuaan Päivin tilannetiedotetta, näyttivät pettyneiltä kuin lapsilta olisi otettu karkit pois.
Päivi saatteli Ilmaria hotellin aulan hissille. Ilmari näki siellä Turkan ja Jannen, huikkasi heille ja nämä kaverukset vähän säpsähtivät ja yrittivät näytellä tietämätöntä.
- Terve poijjaat! Haluaisin esitellä teille viimeisintä löytöäni sieltä baarista. Alkoi Ilmarin ego nostaa päätään.
- Terve. Olen Päivi Loikas, kolmiloikkaaja. Esitteli Päivi itsensä.
- Niin, hei... Emme tunne teitä, olette varmaan erehtyneet? Puhui Janne. - Olen Niilo, valehteli Janne.
- Olen Sakari, uskoisin kaverienne olevan edelleen baarissa. Sanoi Turkka niin, että aulan vitivalkoiset seinät olisivat voineet kellertyä silkasta paskasta.
- Saatana teidän nimet ole, olette Turkka ja Janne! Ärähti Ilmari.
- Olen samaa mieltä Sakarin kanssa, että Ilmari on baarissa. Puolusteli Janne.
- Ai? Miten sitten tiesit siitä kaverista, joka olen minä? Piikitteli Ilmari Jannea.
- Tuota... Meidän pitää nyt lähteä, hyvää jatkoa teille molemmille. Korjasi Janne asiansa hätäisesti ja lähti Turkan kanssa mahanalus jalkoja täynnä ulos hotellilta.
- Saatana, jättivät mut kuin nallin kalliolle! Tuskaili Ilmari.
- Ei se mitään, onhan meillä toisemme ja lähdetäänkö vähän toisiamme tutustuttamaan huoneeseesi? Kujerteli Päivi.
- Jooh...
Siinä vaan Kuljettiin hissillä siihen kerrokseen, hotelli on siitä erikoinen, että hissistä ulostultua oli vaan pitkiä kerroskäytäviä ovineen. Erikoisuus oli se, että käytävän molempien loppupäät oli myös ovea.
Ei muuta kuin viemään kovia kokenutta mies Päivin sylissä Ilmarin huoneeseen. Päivi katsahti avaimia:
- Mitä helvettiä, huone nro 69?
Huoneen paikka oli juuri loppupään päässä. Sinne vaan könyttiin ja pistettiin mies sänkyyn. Päivi kiihottui sen verran, että Ilmarin etumus nousi sitä mukaa kun kaatoi Ilmarin selälleen ihan kuin astekulman. Päivi soupasi Ilmarin etumuksen suojukset helvettiin kuin kokeneena vanhan urheiluhousunsa kiertämisestä.
-Palaan kohta. Sanoi Päivi.
Päivi riisui itsensä ja riuhtaisi oven auki, meni juoksien käytävän päähän. Juoksi kuin kolmiloikkaaja ja viimeisellä hypyllään hyppäsi väärällä kohdalla päänsä oven yläpään karmiin ja laskeutui suoraan kuin hole in one Ilmarin päälle...
Ei muuta kuin hieman korahtelua kuului...
*läps*
Läppäsin kirjan kiinni, että olipa tanakkaa kirjoitusta, lukaisen siitä myöhemmin. Matkaa ei enää paljoa ollut, joten piti tehdä jotain...
”KONSTAAPELI AHTI KAMPISEN TARINA”
Kas, sehän vaikuttaa kiinnostavalta, aloin lukemaan.
Elettiin 1900-luvun alkupuolta. Suomalaiset menestyivät yleisurheilussa ja Ahti Kampinen sai elämänsykkeensä juuri kiihkeän urheilemisen tiimoilta. Yleisurheilussa olleet vanhemmat harrastivat kumpikin eri lajia. Ahdin isä Ilmari Kampinen oli aitajuoksija ja äiti Päivi Loikas harrasti kolmiloikkaa.
He tapasivat toisensa suomalaisten urheilijoiden valtaamassa hotellissa baarin puolella. Ilmari oli se aloitteentekijä, iskurepliikki oli melkoisen tyrmäävä, sillä Ilmari heilui baarissa kuin käki ja uhosi kavereilleen.
- Vittu, mähän olisin voinut voittaa aitajuoksun mutta se aita siirtyi varmaan metrin verran myötätuulessa ja sen halkopuun takia menetin aikaa!
- Elä nyt liioittele, voisit myöntää sen omaksi virheeksesi, sanoi Janne. - Egosi haisi liikaa, sanoi puolestaan Turkka.
- Mä mitään myönnä kun se on tosiasia, mä näytän nyt teille, että hyppelen ravintolapöytien ylitse, että häpeäisitte sanomisianne!
- Me hävetään jo valmiiksi jos nyt lähet tekemään! Kaverit yritti estellä Ilmarin paraatinäytöstä.
Ilmari päätti kaljatuoppi kädessä ottaa pientä vauhtia ja leiskautti pöytien ylitse, täysinäisestä tuopista läikkyi desilitran verran joka leiskauksilla suuntaan mihin tahansa. Viimeinen leiskaus oli liikaa ja Ilmari törmäsi mustapukuiseen Päivi Loikakseen ja he molemmat rämähtivät lattialle.
Siinä lattiassa maatessaan he kohtasivat ensimmäistä kertaa toistensa silmät. Päivin ollessa hämmästyksestä suunniltaan kuin olisi niellyt legopalikan väärään kurkkuunsa. Ilmari tokaisi:
- Kiinnostaisiko kalja? Ja tarjosi humalassaan tyhjää tuoppiaan.
- Mitäh?... Arvaa vähän onko se puoliksi tyhjä vai täynnä? Päivi päivitteli.
- Täynnä se on. Ilmari röyhisteli.
- Oletko varma? Kato vähän tuoppiasi. Päivin naurunpyrskähdyksen siemen alkoi itää.
- Mitä vittua, kuka pölli kaljani?! Ilmari hämmästyi, nousi ja alkoi kerätä raivoaan nyrkkejään puristaen.
Urheiluporukka baarissa alkoivat ihmetellä ja esittivät paheksuvia naamoja. Baarin raamikkaat portsarit ajattelivat lähestyen tutustuttaa Ilmaria tuulen ihmeelliseen maailmaan tukka hulmuten eli heittää ulos hotellilta.
Päivi yllättäen tuli puolustamaan Ilmaria rauhoitellen portsareita, koska tämä oli ottanut vähän liikaa ja sanoi Ilmarille:
- Nyt olet viimeisen hörppimisen tehnyt ja rauhoitu, senkin köriläs! Sähähti Päivi itsevarmana.
- Oho, tuollaiseen pimuun haluaisin tehdä tuttavuutta juuri nyt.
Ilmari alkoi pyöritellä Päivin kiinteitä, verhottuja nahkapalloja kuin ne olisivat olleet pullataikinaa.
- Irti puskureistani... Mennään muualle, sopiiko? Esitti Päivi yllättävää käännettä.
- Joo, entä nuo sateenkaaripariskunta? Osoitti Ilmari baarin apinoita, joiden reviiriä olivat ovenpielet.
- Ei tartte saattaa ulos vaan kun me lähetään täältä kohta, kaikki ok. Päivi sanoi herttaisesti portsareille, jotka kuultuaan Päivin tilannetiedotetta, näyttivät pettyneiltä kuin lapsilta olisi otettu karkit pois.
Päivi saatteli Ilmaria hotellin aulan hissille. Ilmari näki siellä Turkan ja Jannen, huikkasi heille ja nämä kaverukset vähän säpsähtivät ja yrittivät näytellä tietämätöntä.
- Terve poijjaat! Haluaisin esitellä teille viimeisintä löytöäni sieltä baarista. Alkoi Ilmarin ego nostaa päätään.
- Terve. Olen Päivi Loikas, kolmiloikkaaja. Esitteli Päivi itsensä.
- Niin, hei... Emme tunne teitä, olette varmaan erehtyneet? Puhui Janne. - Olen Niilo, valehteli Janne.
- Olen Sakari, uskoisin kaverienne olevan edelleen baarissa. Sanoi Turkka niin, että aulan vitivalkoiset seinät olisivat voineet kellertyä silkasta paskasta.
- Saatana teidän nimet ole, olette Turkka ja Janne! Ärähti Ilmari.
- Olen samaa mieltä Sakarin kanssa, että Ilmari on baarissa. Puolusteli Janne.
- Ai? Miten sitten tiesit siitä kaverista, joka olen minä? Piikitteli Ilmari Jannea.
- Tuota... Meidän pitää nyt lähteä, hyvää jatkoa teille molemmille. Korjasi Janne asiansa hätäisesti ja lähti Turkan kanssa mahanalus jalkoja täynnä ulos hotellilta.
- Saatana, jättivät mut kuin nallin kalliolle! Tuskaili Ilmari.
- Ei se mitään, onhan meillä toisemme ja lähdetäänkö vähän toisiamme tutustuttamaan huoneeseesi? Kujerteli Päivi.
- Jooh...
Siinä vaan Kuljettiin hissillä siihen kerrokseen, hotelli on siitä erikoinen, että hissistä ulostultua oli vaan pitkiä kerroskäytäviä ovineen. Erikoisuus oli se, että käytävän molempien loppupäät oli myös ovea.
Ei muuta kuin viemään kovia kokenutta mies Päivin sylissä Ilmarin huoneeseen. Päivi katsahti avaimia:
- Mitä helvettiä, huone nro 69?
Huoneen paikka oli juuri loppupään päässä. Sinne vaan könyttiin ja pistettiin mies sänkyyn. Päivi kiihottui sen verran, että Ilmarin etumus nousi sitä mukaa kun kaatoi Ilmarin selälleen ihan kuin astekulman. Päivi soupasi Ilmarin etumuksen suojukset helvettiin kuin kokeneena vanhan urheiluhousunsa kiertämisestä.
-Palaan kohta. Sanoi Päivi.
Päivi riisui itsensä ja riuhtaisi oven auki, meni juoksien käytävän päähän. Juoksi kuin kolmiloikkaaja ja viimeisellä hypyllään hyppäsi väärällä kohdalla päänsä oven yläpään karmiin ja laskeutui suoraan kuin hole in one Ilmarin päälle...
Ei muuta kuin hieman korahtelua kuului...
*läps*
Läppäsin kirjan kiinni, että olipa tanakkaa kirjoitusta, lukaisen siitä myöhemmin. Matkaa ei enää paljoa ollut, joten piti tehdä jotain...
Viimeksi muokattu:
PekPoy
oik. yo.
...josta vatsakin tykkäisi. Bulgaria-jugurttia! Syötyäni purkillisen...
PuoliPöhkö
Well-known member
Eihän minua muuten kutsuttaisi ... ne tupperwaarikekkerit niin kovin.
Minkäs teet. Se hermeettisesti sulkeutuva, sininen juustokupu houkuttaa vastuttamattomasti etsitymään paikalle.
Enää tarvitsisi vain päättää millaiset...
Minkäs teet. Se hermeettisesti sulkeutuva, sininen juustokupu houkuttaa vastuttamattomasti etsitymään paikalle.
Enää tarvitsisi vain päättää millaiset...