Olin saanut jostain aivan tajuttumon pinkan rahaa. Suurin osa oli viiskymppisiä ja loput kakskymppisiä. Rahojen alkuperä ei ollut sen tarkemmin tiedossa muuten kuin että ei se ihan rehellinen ollut, koska pelkäsin poliisin tulevan ja vievän ne pois. Täten ovelasti jemmailin osan ties minne, ainakin auton aurinkolasilokeroon meni vähän. Kuitenkin, mulla oli vieläkin takin taskussani ihan kiitettävä nippu seteleitä.
No minähän menin tietysti S-markettiin rahojeni kanssa. Mietin, että mitäköhän sitä ostaisi näin rikkaana miehenä, no vohveleita nyt ainakin. Jos on vohveleita niin tarvitsee myös siirappia. Menin siirappihyllyn eteen ja huikkasin ohimenevällä myyjäNAIKKOSELLE että hei, missä on siirappia. Hänhän oli oikein mukava ja nätti tapaus ja näytti eri siirappilaatuja. Tätä tehdessään hän taisi huomata pinkan taskussain', kun alkoi huomaamatta mainostamaan Bonus-järjestelmää.
"Eikö olis kiva, jos olis nyt jotkut oikein isot juhlat, että vois tehdä paljon ostoksia niin saisi TOOOSI paljon boonuksia?" Palautun tytön maan pinnalle. "Niin, itsehän kävisin Lidlissä ostoksilla ja säästäisin satasia." S-kaupan työntekijänäkin hän tuntui tajuavan pointin, mikä muistaakseni hämmästytti minua. Vähän se naureskeli, että joo näinhän se on. Olin tyytyävinen itseeni, että sain kyykytettyä mafiakaupan mainostajaa. Jälkikäteen ajateltuna sehän varmaan vaan koitti pitää yllä jutustelua, olinhan rikas ja komea. Siinä sitten vielä puhuttiin mukavia jonkun aikaa, kunnes lähdin kassalle, maksoin vohvelini ja siirappini viisikymppisellä, ja lähdin autooni jatkamaan pakomatkaa.
Ja seuraavaksi jotain aivan muuta...
Tässä nimittäin ei ollut vielä kaikki viime yöltä! Seuraavaksi katsoin
Tuubia telkkarista. Vieraana Sami Hedbergin joukkueessa oli Frederik, muita en rekisteröinyt. Eikä niillä niin väliäkään. Jostain syystä taustalle pärähti soimaan
Crazy Frog. Siellähän alkoi hirveä
bailaus. Hedberg heitti Janne Katajan pois pöydältään jäi seisomaan keskelle tämän visailupöytää nykyttelemään jotenkin
tähän tyyliin, mutta vaatteet päällä. Toistaiseksi.
Nimittäin seuraavaksi tapahtui jotain, mitä en uskonut mukahauskassa perheohjelmassa näkeväni: Hedberg otti housuistaan valkoiseksi maalatun
pippelinsä esiin ja alkoi pyörittämään helikopteria. Yläkropassa jatkui sama tanssin tahtiin nytkytys. Pöytä oli vielä sillä korkeudelle, että jokaisen kierroksen alavaiheessa kullin pää napsahti pöytälevyyn, mutta siitähän koomikko ei edes hätkähtänyt. Lerssi oli tosiaan maalattu miimikkomaalilla valkoiseksi, että ihan heti siitä ei arvannut mikä se oli, mutta kyllähän sen tunnisti.
Eikä tässä vielä mitään. Seuraavaksi kamera leikkasi Frederikiin, joka nyt seisoi toisen visailupöydän keskellä. Ja mitäs sitten tapahtui. No, Frederik tempaisi oman, kullan väriseksi maalatun, kullinsa esiin, ja alkoi huitoa samanlaista rinkiä. Giguli oli paljon Hedbergin vastaavaa isompi, ja kameramies otti välillä lähikuvia siitä. Sitten leikkaus Reetun naamaan, jolla oli tämä perinteinen machovirnistys ja vähän naureskeli välillä koomikon naurettavalle varustukselle. Sitten leikkaus Hedbergin naamaan, pippeliin, takas naamaan, Frederikin kikkeli, ja sitten Frederikin naama. Jonkun minuutin jälkeen taustamusiikiksi vaihtui Frederikin Tahdon takoa sun markkinarakoa. Totesin jonkin aikaa tätä showta seurattuani, että onpa yllättävän rohkeaa huumoria näin yhdeksän aikaan valtakunnan verkossa. Mutta eikai siinä.
Totta joka sana.
