Olin valtuuskunnan mukana Pietarissa, tutustuimme yliopistoon. Etsin roskista tyhjälle vodkapullolle ja avasin yhden oven, jonka takaa paljastui valtava halli täynnä säntillisissä riveissä työskenteleviä ihanaisia devushkia. Panin oven kiinni ja jälkeenpäin tajusin nähneeni kuuluisan trollitehtaan.
Kävelimme käytäviä pitkin, kun meidät ohjattiin yhteen huoneeseen suuren kansalaisjärjestön johtajan kanssa erilleen muista. Huone oli pimeä kuin Kummisetä-elokuvissa. Kukas muu se siellä olikaan kuin Mr. Putin! Kansalaisjärjestön johtaja meni täysin puihin eikä saanut sanaakaan ulostettua, mutta minä juttelin varsin vapaasti Vovan kanssa. Kysyin onko totta että hän on vepsäläisiä sukujuuria? Totta se kuulemma oli, mutta aika kaukaa ja sekoittunut jo. Sanoin että vepsän kieli oli häviämässä, eikös sen eteen pitäisi tehdä samanlainen tempaus kuin amurintiikerin ja lumikurjen kanssa eli hän ottaa vaan paidan pois ja poseeraa kera vepsän kielen. Hän lupasi ottaa idean harkintaansa.
Putin yllätti ja sanoi, että olet tilastojen mukaan kovasti retkeillyt Venäjällä. Valehtelin, että olin suomalaisen kansanperinteen kerääjän Elias Lönnrotin jalanjäljillä. Ajelimme pitkin Karjalaa ja kauempanakin äänitellen vanhojen isältä perittyjä kertomuksia. Suomessa sitten kun aloin purkamaan nauhoituksia, huomasin että kun luulin panneeni recordin päälle, paninkin sen pauselle. Niinpä sieltä kuuluikin vain suomalaisia humalaisia lauluja, sönkötyksiä ja kiroiluja. Sanoin tekeväni väikkärin aiheesta.
Putinia hymyilytti, mutta kovaääninen nauru kuului nurkasta. Siellä olikin kovasti elämää nähnyt Gerhard Schröder kauheassa kännissä. Schröderhän on Putinin hyvä kamu. Kättelin tyypit ja jatkoimme matkaa.
