Parhaimpia suomalaisia komedioita onkin tehty vain muutama jakso. Kakskymmentäkin on aika paljon. Tankki täyteeniä tehtiin 11 jaksoa, Reinikaista 15, Sisko ja sen veliä 6, Studio julmahuvia 8, Irtiottojania 12 jne.
Sen mitä netitse katsoin, niin skippasin kyllä suoraan Pietun kohtaan ja lopetin katselun sen päätyttyä... Taisi tuo voittaa Venlan tm pystinkin tässä?
Eli ns. akkain hömpötyksiä. Kastellaan pelargoniat, vaihdetaan kukkaverhot, luetaan pätkä Reginaa, pestään pimpero, tuijotetaan Suomilovee ja tihrustetaan pienet itkut. Juodaan viinipullo loppuun, haukutaan naapurit ja käperrytään pölynimurin ja kaulimen väliin uneksimaan Urpo Martikaisesta.
Kyllä, akkain hömpötykset kuuluu pehemeen touhun alle. Kuten myös moni muukin asia.
Suomilovea vai vierasta? :doubtful:
Käsittääkseni ei tissejä lain.
Itseasiassa oli!
Olis meininki katsoa tuo. Toivottavasti ei ihan kauheasti hehkutella miten "science fictionissa on ennustettu se ja tämä ja tuo keksintö ennen kuin sitä oli olemassa".
Hmmm... voineeko asialta välttyäkään...
Ai vittu. Star Trekissä oli langaton puhelin jo avausjaksossa vuonna 1926. *fap fap fap* *spermat William Shatnerin pahvinuken kasvoille*
Tuskin. On vaan hiukan ärsyttävää kun/jos korostetaan tuota. Ainakin mun mielestäni scifin oleellisin ominaisuus on se, että sillä saadaan kivasti asiat etäännytettyä ihan tosta noin vaan ja sitten päästäänkin haluttaessa erittelemään jotain nykyhetken ongelmaa ilman, että heti on joku vänkäämässä ettei se nyt noin mene. Eli scifissä koko homma menee niinkun yleisemmälle tasolle jättäen (varsinkin) lukijalle tulkinnanvaraa. Ainakin osassa scifiä noin.
Ja muistitikkuja on ollut kanssa iät ja ajat scifi-tarinoissa. Tai mitä tallennekristalleja tms. nyt ovatkaan. *fab fab fab* *mällit usb-porttiin*
