Olin yht'äkkiä entisessä kotonakotona, joka tyylilleen uskollisena oli pysynyt yksikerroksisena rivitalona, joskin samaan aikaan se oli myös useampikerroksinen kerrostalo. Niinpä.
Pihalle alkoi ilmestymään jonkin uskonnollisen ryhmittymän jäseniä, olivat oikein viimeisen päälle sen näköisiä miten Hollywood kuvaa munkkiveljeskunnan. Kaavut, rauhallinen olemus, kulkivat peräkkäin hymisten jotain mantraa. Toivat mukanaan sanoman universumin tuhosta. Vähän niinku uhkaus, eli ovat tarinan pahiksia. Olivat rakennuttaneet maailmanlopun laitteen, ja teknistä tukea laitteelle oli antanut F1-Forumin AJ. Pahis siis hänkin.
Mutta AJ oli myös ilkikurisesti asentanut laitteeseen sammutustoiminnon, joskin laitteen sammuttaminen vaati tietyn koodin. Ja se koodi oli tietenkin mahdollisimman vaikeasti saatavilla: siskoni parin kaverin käyttäjätunnukset ja salasanat johonkin nettipalveluun. Ja ne kaverit olivat jossain mökillä, jopa puhelimitse saavuttamattomissa. Maailmanlopun laitteen kello kävi vääjäämättömästi kohti nollaa.
Mutta minäpä en luovuttanut, aikaa oli vielä. Päättelin, että koodi on myös jotenkin laskettavissa. Kokeilin yhdistellä muutamaa muistamaani puhelinnumeroa, ei auttanut. AJ virnuili etäänpänä, joskin ei kovin ylimielisesti, vaan jopa hieman hermostuneesti. Ymmärsin siitä että olen oikeilla jäljillä.
Naapurissa asusteli kiva tyttö/nainen. Katselin häntä hieman sillä silmällä. Tapasimme pihalla ja juttelimme niitä näitä. Syötiin jotain piknik-tyylisesti, leppoista. Hän ei tuntunut olevan moksiskaan tulevasta maailmalopusta. Ai niin, se laite.
Yritin taas jotain laskemiani koodeja, eipä nekään tepsineet. Maailmanlopun laitteen kello kävi vääjäämättömästi kohti nollaa. Olin jo vähän hermostunut.