Voi itku. :frown:
Näinä päivinä tuo nykyinen siguni päivien vaihtelevuudesta tuntuu 'sopivan' lähes kaikkien postauksiin.
Todellakin! Kuvastaa hyvin mun fiiliksiä..
Tasan viikko sitten tilanne oli sellainen, että olin vihdoin saanut treeneissä hyvän vauhdin päälle ja tuntui, että nyt todella pyyhkii hyvin. Viime viikon loppupuolella oli vahva fiilis siitäkin että saisi vihdoinkin pyyhittyä tämän sinkku-elämänvaiheen historiaan, ja fiilis vielä vahvistui lauantain treffien jälkeen.
Sitten tälläviikolla yhtäkkiä toinen ilmoittaa ettei ole valmis vakavampaan vaikka tunne selvästi oli molemminpuolista. Samaan aikaan iskee se sama sitkeä flunssa, josta olin jo ehtinyt juuri toipua ja se pistää kaikki treenit taas jäihin kuka tietää miten pitkäksi ajaksi. Sitten tulee perjantai 13 päivä ja tulee tieto todella hyvän tyypin kuolemasta.
Kuulostaa varmaan pieniltä asioilta, mutta kokonaisuutena muodostavat aika ison kuopan..
Viikko sitten pääsin melkein vuoren huipulle. Nyt olen tipahtanut syvään rotkoon ja jotenkin tuntuu etten ole vielä edes lähellä pohjaa. Kuilu vaan jyrkkenee kokoajan ja kielekkeet, joista saisi ehkä otteen, murtuvat.