Mielialasi ja päällimmäinen tunteesi just nyt?

[Troy]

Omat vanhemmat rauhoittuivat viikonlopun aikana. Faija rauhoittui, kun tutkittiin yhdessä papereita ja ymmärti et ei joudu kuseen takaajana. Lainoista tai mun raha-asioista kun ei oltu puhuttu vuoskausiin lain, viimeks vissiin 5 vuotta sitten. Paska maku oli siinäkin mulla kyllä, kun luottamus ei ihan 107% ollut ennen nettipankin tsiikausta. Mutsin pettymys loppui kyllä jo aiemmin. Pelästynyt oli vaan, mut se maistui vielä pahemmalta.

Positiivista: poika on ok, ei ole kovin paljon edes reagoinut siihen et osoite vaihtuu ja muutetaan myöhemmin loman jälkeen, näin ehdoteltuna. Kun nyt on kesäloma ja saa viettää sitä mummolassa. Siellä on serkut, mönkijät ja tekemistä. Koulua sen ei tartte vaihtaa. Siitä pidän huolen, vuokraan asunnon, kateltiin faijan kanssa viikonloppuna jo. Talo myydään sit kun on sen aika, ei ens viikolla, tämä kävi 'vastapuolellekin'.

Yhteisiä lapsia tässä liitossa ei ollut. Molemmat pojat on pienenä jo tottuneet siihen et välillä asutaan kotona, sitten muualla, ja molemmilla on omat isovanhemmat. Mörköjä ei ole.

Leegoremontti alkaa huomenna ja jos se menee hyvin, niin valmiiksi saadaan ennen lomieni loppua.

Yliylipositivismia: Vaimollakin on vielä lomaa, ja vielähän tässä liitossa on mahdollisuuksia ainakin mun puolelta, enkä kaiva poteroita, ei ole hänen vikaansa se et toilailut mulla on jatkuneet. Heikot on tsäänssit mut ovetkin on avoimet, ei tartte enää koputella edes.

Kävi miten kävi. Life goes on.

 

[Pietari]

Tästä tunteellisesta raportista tuli niin mieleeni oman pikkuserkkuni hautajaiset 7-8 vuotta sitten. Hän kuoli auto-onnettomuudessa parikymppisenä jossain Lapualla (jäi rekan alle, ei vain nähnyt auringon häikäisyntakia ja ajoi kolmion takaa eteen).

Me olimme lapsuuden kavereita. Suurin kohokohta Lapuan reissuilla lapsuudessani oli päästä tuon pikkuserkun kanssa leikkimään. Hyviä lapsuuden muistoja todella paljon.. Ja sitten yhtenä iltana äitini tuli itkien kertomaan suru-uutiset.. Se oli suuri shokki ja itkin kyllä pitkään!

Ne hautajaiset olivat tosiaan todella synkät. Itsellenikin tapaus oli todella vaikea, ja niin se oli kaikille muillekin. Paikalla oli paljon surijoita, ihan sen kuolleen koulukavereista lähtien. Ja suru oli tietysti läheisimmillä aivan älytön.. Juuri tuo lapsensa menettäneiden vanhempien katse. Sitä ei voi sanoilla kuvata.

Itse en ole vastaavaa kohdannut, mutta veljeni menetti parhaan kaverinsa mopo-onnettomuudessa ja itse joutui vielä näkemään tapauksen. Muistan miten surkeana veljeni oli pitkän aikaa. En osaa kyllä kuvitellakkaan mikä tuska sitten vanhemmilla oli, kun menettivät ainoan lapsensa.

 

[Tsuhna]

Enriquelle ja Troylle jaksamista ja tsemppiä.

---

Itsellä varsin hyvät fiilikset. Sukulaistytön konfirmaatiotilaisuus oli tänään. Päällimmäisenä siintä jäi mieleen kohtaaminen tyllerön kanssa kirkon pihalla. Vaikka yhteydenpito on ollut kovin huonoa monen vuoden ajan, oli tyttö silmin nähden mielissään kun miekin pääsin tulemaan.
Sitä ei oikein ole edes ajatellut tähän mennessä, kun on ollut oman olemisen kanssa tekemistä ihan riittämiin.. mutta tänään ymmärsin kuinka tärkeä ihminen on kuitenkin kyseessä. Sitä momentumia ei sovi nyt hukata, täytyy pitää yhteyttä parsemmin ja olla läsnä.

 

[Vellu]

Nyt vasta lueskelin noita aiempia viestejä läpi. Oli aika paljon jäänyt lukematta viimeisen viikon aikana.

 

[Andy]

Omat vanhemmat rauhoittuivat viikonlopun aikana. Faija rauhoittui, kun tutkittiin yhdessä papereita ja ymmärti et ei joudu kuseen takaajana. Lainoista tai mun raha-asioista kun ei oltu puhuttu vuoskausiin lain, viimeks vissiin 5 vuotta sitten. Paska maku oli siinäkin mulla kyllä, kun luottamus ei ihan 107% ollut ennen nettipankin tsiikausta. Mutsin pettymys loppui kyllä jo aiemmin. Pelästynyt oli vaan, mut se maistui vielä pahemmalta.

Positiivista: poika on ok, ei ole kovin paljon edes reagoinut siihen et osoite vaihtuu ja muutetaan myöhemmin loman jälkeen, näin ehdoteltuna. Kun nyt on kesäloma ja saa viettää sitä mummolassa. Siellä on serkut, mönkijät ja tekemistä. Koulua sen ei tartte vaihtaa. Siitä pidän huolen, vuokraan asunnon, kateltiin faijan kanssa viikonloppuna jo. Talo myydään sit kun on sen aika, ei ens viikolla, tämä kävi 'vastapuolellekin'.

Yhteisiä lapsia tässä liitossa ei ollut. Molemmat pojat on pienenä jo tottuneet siihen et välillä asutaan kotona, sitten muualla, ja molemmilla on omat isovanhemmat. Mörköjä ei ole.

Leegoremontti alkaa huomenna ja jos se menee hyvin, niin valmiiksi saadaan ennen lomieni loppua.

Yliylipositivismia: Vaimollakin on vielä lomaa, ja vielähän tässä liitossa on mahdollisuuksia ainakin mun puolelta, enkä kaiva poteroita, ei ole hänen vikaansa se et toilailut mulla on jatkuneet. Heikot on tsäänssit mut ovetkin on avoimet, ei tartte enää koputella edes.

Kävi miten kävi. Life goes on.

Kyllä ne hölmöilyt vielä tulee anteeksiannettua, kunhan vain näyttää, että oikeasti katuu. Kokemusta on. Sillä, että saa jotenkin osoitettua että katuu, voittaa paljon. Jos välit korjaantuu sellaisiksi, että yhteiselämä jatuu, täytyy vain muistaa, että hölmöily ei unohdu koskaan. Kuittia tulee aina välillä kun toinen vain kokee sen aiheelliseksi. Siihen ei auta muu kuin ottaa se vastaan. Ja jos nyt sukset menevät lopullisesti ristiin, niin takaajan osuushan asuntolainoissa on pieni lainamäärään verrattuna, ja kun asuntojen kysyntä alkaa taas olla melkein hyvä, niin tuskin takaajallakaan mitään hätää. Velallisen maksukyvystähän se riippuu senkin jälkeen jos asunto tosiaan menee myyntiin. Tsemiä sinnepäin :thumbup:

 

[Troy]

Kyllä ne hölmöilyt vielä tulee anteeksiannettua, kunhan vain näyttää, että oikeasti katuu. Kokemusta on. Sillä, että saa jotenkin osoitettua että katuu, voittaa paljon. Jos välit korjaantuu sellaisiksi, että yhteiselämä jatuu, täytyy vain muistaa, että hölmöily ei unohdu koskaan.

Thanks!

Tilanne tuon rakkauspuolen suhteen on sellainen, et luottamusta täytyy kylläkin hakea enemmän kuin vain katumalla. Häneltä meni ensimmäinen mies, seuraavasta haki turvaa, ja enemmän kuin säikähti et toinenkin menee samaa kautta. Kumminkin meillä on mennyt kotona kaikki tosi hyvin. Nyt pitänee vaan venata et auttaako aika, yhteinen, ja mikä on rouvan itsensä tulevaisuuden näkymä siihen.

 

[Jacques]

Thanks!

Tilanne tuon rakkauspuolen suhteen on sellainen, et luottamusta täytyy kylläkin hakea enemmän kuin vain katumalla. Häneltä meni ensimmäinen mies, seuraavasta haki turvaa, ja enemmän kuin säikähti et toinenkin menee samaa kautta. Kumminkin meillä on mennyt kotona kaikki tosi hyvin. Nyt pitänee vaan venata et auttaako aika, yhteinen, ja mikä on rouvan itsensä tulevaisuuden näkymä siihen.

tässä on nyt jotain mikä on mennyt multa ohi tai sitten et ole vain halunnut kertoa (minkä toki ymmärrän)? Mutta siis eikai se että sait turpaasi voi olla sun hölmöilyä? :/

 

[Troy]

tässä on nyt jotain mikä on mennyt multa ohi tai sitten et ole vain halunnut kertoa (minkä toki ymmärrän)? Mutta siis eikai se että sait turpaasi voi olla sun hölmöilyä? :/

Tietenkin hyvin paljon on otettava omaan piikkiin, vaikka ei siimojaan siinä tilanteessa itte ole heilutellutkaan. Känniääliön toilailuja never the less. Pitempiaikainen stressi purkautui siten, et kun sain viimein omaa aikaa ja vapauden, niin läksin tukka putkella läträämään useammaksi päiväksi. Viimein sitten päädyin tilanteeseen, johon mun ei missään nimessä minkään järjen mukaan olisi pitänyt puuttua.

Rouvalla on ajalta ennen meidän liittoa kamalan huonoja kokemuksia väkivallan sivusta seuraamisesta. Varoitteli kun viestittelin ryyppyreissultani et tuossa voi käydä miten vaan. Lopeta! No en totellut kun olo oli niin voittajaa. Mulle mitään voi tapahtua. Kaikenlaista sähellystä siinä oli kesälomaäijäporukalla jo parilta päivältä.

Häneltä näin tempaisin tavallaan maton jalkojen alta. Varmasti olen herättänyt paljon ikäviä tunteita sellaisista asioista, mitä itse en ole ollut koskaan näkemässä tai kokemassa. Tästä on todella paha mieli.

Muuten olen kyllä nyt kirjoittanut itsesäälimittarin ihan täyteen. Onhan se auttanutkin, anonyyminä avautuminen. Aika tarkkaan olen saanut monien asioiden tilan jäsenneltyä näin kirjoittamalla ja samalla miettien. Jos vain miettisi, eikä tavallaan 'puhuisi' itselleen silloin samalla, niin olisi helpompi vain kieltää ja paeta. Eli kiitos vapaan porukalle.

 

[Melinda]

Löytyypä täältä synkkiä tarinoita. Voimia kovasti kaikille.

Oma fiilis haikea. Poikaystävä lähti sauvakävelemään isänmaan hyväksi.

 

[Wilpuri]

Jännittynyt olo. Huomenna on päivä, jonka tulen muistamaan loppuelämäni.

 

[Troy]

Jännittynyt olo. Huomenna on päivä, jonka tulen muistamaan loppuelämäni.

No mikäs täpistää sorkkia?

 

[Knoukka]

Meinasin tulla ilmoittaan että pientä itseaiheutettua aivokemiallista viirausta pitkän stadin viikonlopun jäljiltä, mutta kun luin nuo muutaman elämänmakuiset kommentit yltä niin enpä viitsikään valittaa. Tsemiä kovasti Troylle ja Enkulle.

 

[Teukka]

Samoilla linjoilla. Huhhuh.

 

[72]

Jännittynyt olo. Huomenna on päivä, jonka tulen muistamaan loppuelämäni.

:ahem:

 

[Formulanomi]

Jännittynyt olo. Huomenna on päivä, jonka tulen muistamaan loppuelämäni.

Älä pyörry sitten...:thumbup:

 

[Olga]

Älä pyörry sitten...:thumbup:

Kaverista voi ottaa tukea, jos huippaa...

 

[Örfil]

Pikkuhiljaa alkaa toipua Hyvinkään maailmanlopusta :ahem:

 

[Vice]

Vituttaa, soluun joutuu muuttamaan kun mistään ei löydy mitään muuta :jaska:

 

[Jacques]

Pikkuhiljaa alkaa toipua Hyvinkään maailmanlopusta :ahem:

Ja mä päästä maanpinnalle samasta kisasta...

..Ihan vaan voidakseni nousta uudestaan pilvilinnoihin lauantain triathlon-kisaa odotellessa.. Aika menee nyt niiiiiiin hitaasti.

 

[Wilpuri]

:ahem:

Älä pyörry sitten...:thumbup:

Kaverista voi ottaa tukea, jos huippaa...

Kotona käymässä, arkiasioita hoitamassa.

3840 grammaa ja 51 senttimetriä putkahti.

Puudutusvaiheessa tuli mieleen että jäi sitten ne leivät syömättä mitkä kiireellä aamulla väsäsin ja repussa jokunen kerros ylempänä kaapissa odotteli. Kylmää hikeä pukkasi mutta koska ei tullut edes pilkkuja näkökenttään (tai ei ne ainakaan kovin pitkään olleet näkyvissä.. tai siis..) niin kiellän jyrkästi olleeni mitenkään huolestuttavan huonovointinen.

Mikä tärkeintä niin kaikki olennaisimmat meni suunnitelmien mukaan ja kaikki voi hyvin (minäkin. tai siis.. hyvinhän mä olen voinut koko ajan).

72:n numeron olen hukannut jossain vaiheessa (puhelimet vaihtuneet tässä vuosien saatossa ja varmaankin olisivat vanhaksikin numerot menneet, olisin laittanut viestiä. Se toinen laittelee varmaankin jossain vaiheessa, mutta juuri nyt aika hankalaa kai.

En jaksa nykyään enää pahemmin tekstiviestejä lähetellä, mutta juuri nyt tekee mieli naputella viestejä joka suuntaan.