Lieko sitten syksy vai se, että join itseni harmilliseen humalatilaan eilen, syynä että tuntuu ettei saa oikein otetta elämästä. Tai ainakin ote tuntuu lipsuvan
Ura tuntuu jääneen polkemaan paikoilleen. Meidän yksikössä on tosi mukavia, fiksuja, oikeasti hienoja ja hyviä ihmisiä. Tuntuu, etten voi kilpailla heidän kanssaan. Jos ylennysmahdollisuus tulee, niin on helppo löytää samasta yksiköstä ainakin kymmenen ihmistä, jotka anaitsisivat ylennyksen ennen minua.
Parisuhteessa ei ole pitkään aikaan ollut oikein muuta juteltavaa toisen kanssa, kuin esim. kumpi lenkittää koiran ja kumpi vie lapsen tarhaan.
Mulla ei ole oikeastaan ketään oikeaa kaveria. Vähäisetkin jäi Helsinkiin eikä ole tullut pidettyä yhteyttä kehenkään.