Luennan alla

[Örfil]

"Isänmaallinen kevät", kertoo 1918 edeltävistä ja sitä seuranneista tapahtumista hieman eri kantilta ja aika suht neutraalista näkökulmasta. Kirjasta 3/4 takana.

Valottaa hyvin myös Suojeluskunnan asemaa ja merkitystä molemmilta kannoilta. Kaikki ei ole niin yksioikoista, kuin jälkikäteen on hyvä spekuloida. Ihmiset eli sitä aikaa silloin, ei ollut esim. Runskin keksimää inttternettiä tms

Seuraavana hyllyssä on jo lainattuna opus "Hitlerin lapset". Kertoo Hitler -Jugendin aivopesusta. Näin ainakin oletan että se kertoo siitä takakannen perusteella.

Sitten pitää lainata kaikki mahdollinen Bengtskäristä, mitä täältä löytyy.
Yks Paula Wilsonin kirja on ainakin heti ekana kiikarissa.
Uskomaton pariskunta nuo Wilsonit muutenkin näin ensituntumalta.

 

[Mosse]

Sitten pitää lainata kaikki mahdollinen Bengtskäristä, mitä täältä löytyy.
Yks Paula Wilsonin kirja on ainakin heti ekana kiikarissa.
Uskomaton pariskunta nuo Wilsonit muutenkin näin ensituntumalta.

Paula Wilsonin appiukolta, Holgerilta, faija on aikoinaan Arlanden ostanut.

 

[Örfil]

Paula Wilsonin appiukolta, Holgerilta, faija on aikoinaan Arlanden ostanut.

Missä tuo saari on?

Aika rojektin kyllä WIlsonit ottaneet sen Bengtskärin kanssa. Nostan kaikkia lippalakkejani sen kunniaksi :ahem:

Ens kesänä pitää mennä sinne Rysään, jonne piti alunperinkin mennä mutta aikataulut sotki suunnitelmat.

 

[toleranssisiipi]

Vaihteeks tuota:

Vähän tylsää luettavaa, kun ainakin tähän mennessä on silleen, että yks tyyppi (yleensä viime vuosisadan alkuvuosina tai 1800-luvun lopulla syntynyt) muistelee n. kahden sivun verran omia rautatieläisyysvuosiaan. Jutun loppupuolella on joku loppukevennys, ja kaikesta paistaa, että jutut on kirjoitettu/muokattu liki samoihin kysymyksiin tehdyistä vastauksista.
Toisaalta ihan mielenkiintoistakin juttua, mutta toistaa tietenkin itseään aivan liikaa.

 

[Örfil]

Paula Wilsonin appiukolta, Holgerilta, faija on aikoinaan Arlanden ostanut.

Suku taitaa olla pieni, koska Daniel Wilson oli torstaina laivan kuskina ja yhtenä matkaoppaana Örössä. Onkohan Per Wilson se isoveli tms?

Paula Wilsonin sisko on muuten Sonja Lumme.

 

[pendellstock]

Robert Kiyosakin Cashfloq Quadrant.

 

[Mosse]

Antti Miettinen: Tie Tali-Ihantalaan.

 

[toleranssisiipi]

En jaksanut tota VR-kirjaa lukea ku alle puoleen väliin.
Tällä hetkellä luennan alla on Alivaltiosihteerin Kymmenes virallinen kirja.

 

[Jjusban]

Ostin tänäpä Jon Nesbön pokkarin Aave.
Tietääkö joku, että pitäiskö nuo Harry Holet lukea alusta alkaen ja järjestyksessä, vai pilaako sitä itseltäns' jotain, jos lukee tuon yhdeksännen ja sitten tykkääkin siitä ja tekis mieli lukea lisää?

 

[joukahainen]

Ostin tänäpä Jon Nesbön pokkarin Aave.
Tietääkö joku, että pitäiskö nuo Harry Holet lukea alusta alkaen ja järjestyksessä, vai pilaako sitä itseltäns' jotain, jos lukee tuon yhdeksännen ja sitten tykkääkin siitä ja tekis mieli lukea lisää?

On järkevää lukea alusta lähtien. Itse en tosin niin tehnyt vaan aloitin Veritimanteista jonka jälkeen hyppäsin alkua kohti Punarintaan josta jatkoin kronologisessa järjestyksessä. Nyt on lukematta kaksi ensimmäistä ja kaksi uusinta (Aave ja Poliisi).
Erittäin laadukasta kirjallisuutta.

Edit: ja se on Jo, ei Jon. ;-)

 

[Jjusban]

On järkevää lukea alusta lähtien. Itse en tosin niin tehnyt vaan aloitin Veritimanteista jonka jälkeen hyppäsin alkua kohti Punarintaan josta jatkoin kronologisessa järjestyksessä. Nyt on lukematta kaksi ensimmäistä ja kaksi uusinta (Aave ja Poliisi).
Erittäin laadukasta kirjallisuutta.

Edit: ja se on Jo, ei Jon. ;-)

Siltä arvelinkin, että järjestyksessä pitäisi kahlata. Komisario Koskiset ja Wallanderit olen lukenut tiukasti aikajärjestyksessä, koska "kokonaisjuoni" on niin oleellinen.

No koitetaan nyt tämä yksi Jo Nesbö alkuun ja sitten alusta, jos nappaa.

 

[Mosse]

Neuvostodokkaria menee tällä hetkellä.

Anatoli Gordijenkon Syväri – Kuoleman joki tuo venäläisten näkökulman jatkosotaan

25.10.2006



Helsingin kirjamessuilla torstaina 26.10. esiintyvältä venäläiskirjailija Anatoli Gordijenkolta on ilmestynyt suomeksi tositapahtumiin perustuva dokumenttiromaani Syväri – Kuoleman joki (Gummerus). Kirja sijoittuu jatkosodan aikaan ja se kertoo kahden nuoren naisen järkyttävän tarinan puna-armeijan tiedustelijoina Itä-Karjalassa.

”Sota on suuri vääryys. Se vie vanhemmilta pojan ja tyttären jättäen jälkeensä menetyksen valtavan tuskan ja tuomiten vanhukset yksinäiseen ja surulliseen vanhuuteen. Sodat ovat vanhojen keksintöä, mutta niissä kuolevat nuoret”, kertoo Gordijenko.

Syväri – Kuoleman joki ilmestyi Venäjällä, silloisessa Neuvostoliitossa vuonna 1990. Idea kirjasta syntyi viisi vuotta aiemmin, jolloin kirjan tapahtumiin osallistuneita henkilöitä oli vielä elossa. Gordijenkoa auttoi taustatyössä Neuvostoliitossa silloin vallinnut avoimuuden aika, jolloin hän pääsi tutkimaan sellaisiakin arkistoja, jotka nyt ovat suljettuina.

”Sysäys tähän dokumenttiromaaniin tuli, kun kuulin kirjan päähenkilöiden, 20-vuotiaan vepsäläisen Annan ja 18-vuotiaan karjalaisen Marijan, tarinan. Minua järkytti suuresti kahden nuoren naisen kohtalo. He eivät olleet ehtineet kokea rakkautta, ei synnyttää lapsia, kun he tuhoutuivat ’Suuressa isänmaallisessa sodassa’.”

Kirjan päähenkilöt Anna ja Marija koulutetaan vapaaehtoisten joukoissa tiedustelijan tehtävään ja lähetetään rintamalinjan yli. He saavat kerättyä tietoja suomalaisten puolustuslinjoista ja varustuksista, kansan mielialoista ja pettureista, mutta paluumatkalla heidän käy huonosti.

Gordijenkon teos perustuu tositapahtumiin. Anna Lisitsina ja Marjia Melentjeva saivat surmansa suorittaessaan salaista tehtävää vuonna 1942. Vuosien jälkeen nuorille naisille myönnettiin lopulta Neuvostoliiton sankarin arvonimet. Lisitsinan ja Melentjevan hautapaikat ovat tuntemattomat.

Gordijenkon dokumenttiromaani antaa hyvän kuvan siitä, millaisina neuvostoliittolaiset näkivät Karjalan suomalaismiehittäjät ja miten toivotonta maanalaisen toiminnan järjestäminen Karjalaan oli. Suomalaisista piirretään kirjassa kuva naisia vokottelevina ja ahneina miehittäjinä. He julistavat parempaa elämää mutta kurjuus vain kasvaa ja ruokakorteista ei ole mihinkään kun kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään.

Mukana kirjassa häärii myös silloin 28 vuotias Juri Andropov.

Hänestä tuli puolueen täysjäsen vuonna 1939. Hän oli Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan Komsomolin ensimmäinen sihteeri vuosina 1940–1944. Toisen maailmansodan aikana Andropov organisoi partisaanitoimintaa Itä-Karjalassa. Sodan jälkeen vuonna 1951 hän muutti Moskovaan ja liittyi puolueen sihteeristöön.

 

[OoPee]

Melkein hävettää tunnustaa, mutta luin lomilla Twilightin neljännen ja (huom!) onneksi viimeisen osan loppuun. Aloitin joskus reilu vuosi sitten. Tulin muistaakseni täälläkin joskus muutama vuosi sitten maininneeksi, että luin sen ensimmäisen osan ja pidin sitä (ainakin vielä silloin) jopa ihan luettavana. Tällöinhän ei niitä leffoja siis ollut vielä olemassakaan. Siitä sitten päätin lukea etiäpäin ja hankin samalla rysyäksellä kaikki puuttuvat kolme osaa.

Ihan pirun puuduttavaa paskaahan se sitten loppujenlopuksi oli. Mitä pidemmälle tarina edistyi, sitä kauheempaa oli kökkö ja paatos :nope: Sinnittelin kuitenkin loppuun ja vaikka sen viimeisen osan läpikahlaaminen veikin yli vuoden, niin sainpahan perkele luettua. Huomattavaa ehkä, että vaikkei odotukset olleetkaan järin korkealla, onnistui se ns. loppuratkaisu alittamaan nekin vähät toiveet ja vieläpä reilusti :eek!:

Niille, jotka eivät jaksaneet lukea tuota edellistä arvostelua läpi: Kymmenen tähtee viidestä mahdollisesta ja suosittelen ihan kaikille :frank::ahem:

 

[Mosse]

Mulla oli kanssa aika homma ton Sofi Oksasen uusimman kanssa. Kirja ei ollut romaani, vaan mielestäni elokuvan kässäri.

 

[Captain Howdy]

Lupasin mökkinaapurille lukevani Volter Kilven Alastalon salissa. Tulikohan haukattua paskaa... ?

 

[Lunssila]

Mario Puzon Narrit kuolevat. Mannerheimin sain luettua ja noi Tulen ja jään laulut jätän kesken.

 

[toleranssisiipi]

"Uhoa ja unelmia - 60-luvun jälkijäristyksiä" on vieläkin kesken ja näillä näkymin tulee jäämäänkin. Sen verran puuduttavaa ja pitkäpiimäistä tutkielmatekstiä on.
Aika paljon hidastunut lukemistahti loman loppumisen jälkeen muutenkin.

 

[joukahainen]

Lupasin mökkinaapurille lukevani Volter Kilven Alastalon salissa. Tulikohan haukattua paskaa... ?

Luulenpa että pidät kirjasta. Kilven kieli on uskomattoman ilmaisuvoimaista ja rikasta.

 

[maradona]

Thomas L. Friedmanin teos Litteä maailma - 2000-luvun lyhyt historia. Oikein mielenkiintoinen opus.

 

[Mosse]

Tieto-Finlandian voittaja työn alla.

Kivimäki, Ville Murtuneet mielet


Tieto-Finlandia-palkinnon voittanut teos purkaa rohkeasti sankaruuden ylle sälytettyjä myyttejä sekä sukupolvia vaivanneita kansallisia traumoja.


Aseiden vaiettua moni veteraani heräsi öisiin painajaisiinsa. Mitä he olivat saaneet kärsiä? Kuinka mielenterveys oli mahdollista säilyttää tilanteissa, joissa sietokyvyn rajat tulivat vastaan? Mitä tapahtui, kun tuo raja ylittyi?

Sotiemme vaiheet tunnetaan jo lähes perin pohjin, mutta sodan tunnehistorian kartoitustyö on yhä kesken. Tärkeän tutkimusalueen merkkipaaluksi muodostuva Murtuneet mielet purkaa rohkeasti sankaruuden ylle sälytettyjä myyttejä sekä sukupolvia vaivanneita kansallisia traumoja. Ville Kivimäen kartoittaa teoksessa rintamamiesten psyykkisen kestämisen ja murtumisen syitä ja vaihtelua toisen maailmansodan eri vaiheissa. Keitä aikalaistermein tärähtäneet sotilaat olivat? Miksi heihin suhtauduttiin niin toisin kuin muihin sodassa haavoittuneisiin? Henkisesti murtuneiden sotilaiden hoitomuodot työterapiasta sähköshokkeihin sekä sodan aikana vallalla olleet sotapsykiatriset opit tulevat myös käsitellyiksi.

Nuoren historiantutkijasukupolvemme ehdotonta kärkeä edustava tutkija Ville Kivimäki (s. 1976) on ollut toimittamassa ja kirjoittamassa mm. aihetta sivuavia Ihminen sodassa, Ruma sota ja Finland in World War II -teoksia. Murtuneet mielet perustuu Kivimäen laajaa kiinnostusta herättäneeseen väitöskirjaan.


Arvosteluotteita


"Tässäpä tietokirja, jonka soisin kaikkien lukevan. Vaikka lähipiiriin ei kuuluisikaan sodan painajaisia öisin uudelleen elänyttä vaaria tai mykäksi muuttunutta aviomiestä, Murtuneet mielet näyttää, kuinka karusti heihin olisi sodassa suhtauduttu."
Ilona Koskimäki, Aamulehti


"Sitä lukiessa voi jokainen sotaa käymätön voi pohtia, miltä kaikelta on saanutkaan säästyä."
Markku Jokisipilä, Seura.fi


"Ville Kivimäki antaa raikkaan otteen raskaaseen aiheeseen, rintamamiesten psyykkisiin oireisiin. Miten sotilaiden mielen järkkymiseen suhtauduttiin? Erityisen koskettavia kirjassa ovat sotilaiden runot, jotka todellisuudessa olivat myös keinoja ylläpitää taistelutahtoa. Näiden sotilaiden isänmaa antoi heille hyväksynnän sijaan häpeän."
L.T., ET


"Suomi selvisi sodista itsenäisenä, ja sotahistorioita on kirjoitettu paljon. Syrjään ovat jääneet ne, joiden mieli vammautui. (– –) Ville Kivimäen tutkimus Murtuneet mielet käsittelee heidän kohtaloitaan monipuolisesti ja selväsanaisesti. Se tuo uuden näkökulman sekä sodan että psykiatrian historiaan (– –). Kuva tärähtäneistä tarkentuu. Samoin tarkentuu kuva sodistamme."
Vesa Karonen, Helsingin Sanomat