Suomenreissulta tuli mukaan viisi Jo Nesbøtä eli ne neljä ensimmäistä Harry Holea (Lepakkomies, Torakat, Punarinta ja Suruton) sekä Isänsä poika. Yhtään hänen kirjaansa en ole tähän mennessä lukenut, mutta kun noita on niin pirusti kehuttu, niin otin sitten mukaan. Tokihan noita saksaksikin saisi, myös elektronisessa muodossa Kindleen (mikä olisi kätevämpääkuin pokkareiden mukana raahamineen), mutta välillä vaan on kiva lukea jotain ihan omalla äidinkielelläkin. Suomenkieliseen e-bookeihin en ole vielä oikein tutustunut, mutta mitä noita aikoinaan etsiskelin, niin olivat kaikki vaan niin pirun kalliita.
Tarttis kai sitten joskus ryhtyä noita lukemaankin.