Iäkkäämpi juutalaismies ja nuorimies istuivat junavaunun looshissa.
Nuorimies kysyi juutalaiselta, paljonko kello on. Juutalainen asettui nukkumaan vastaamatta mitään.
Seuraavana aamuna hieman ennen kuin heidän tuli poistua junasta matkatavaroineen, juutalainen sanoi, että nyt kello on 9.15. Nuorimies ihmetteli ja kysyi, että miksi juutalainen ei eilisiltana vastannut, kun hän kysyi kelloa. Juutalainen selitti, että jos olisi vastannut hänelle eilen, he olisivat aloittaneet keskustelun, ja sitten olisivat huomanneet, että matkaavat samaan kaupunkiin. Olisi käynyt ilmi, että nuorellamiehellä ei ole yöpaikkaa. Sitten juutalainen, koska on hyvä ihminen, olisi kutsunut nuorenmiehen yöpymään kotonaan. Mutta hänellä oli nuori tytär kotona. Nuorimies olisi valloittanut tyttären, ja tytär olisi lähes varmasti tullut raskaaksi. Tästä seuraisi se, että nuorimies menisi naimisiin tyttären kanssa.
Ja niinpä juutalainen kertoi ajattelleensa: Miksi ihmeessä minulla pitäisi olla vävy, jolla ei ole edes kelloa.