Mitä jäi armeijasta käteen?

[JPP]

Tuli käytyä armeija sen verran kauan sitten, että ei ollut vielä internettiä. Niinpä siellä kivasti vahvistui havainto, että meitä on tosiaan aika monenlaista kulkijaa täällä. Nykyäänhän sen keksii netissä palloillessaan vielä kätevämmin.

Meilläkin kantahenkilökunnan edustaja (Aukin johtaja Majuri Nokkala) antoi aika hyvän vihjeen kun oltiin viimeistä päivää aliupseerikoulussa. Hän sanoi suurinpiirtein: "Teidän johdettaviksi tulee laaja valikoima ihmisiä. Jotkut ovat opiskelleet vuosia kotimaassa ja ulkomailla kun taas toiset ovat käyneet suurempina kirkkopyhina pellon reunassa katsomassa junaa."

edit. Ja sen oppi, että pystyy käymään läpi armeijan, vieläpä ihan hyvin. Etukäteen hiukan arvelutti.

 

[toleranssisiipi]

Ainoa kerta, kun olen ollut Suomen armeijan kanssa tekemisissä mua koskevissa asioissa, on se kun olin jossain saaterin sotaoikeudessa. Tai noh, oon mä lapsena mm. ollut laskemassa mäkeä Riksun varuskunnan sairaalan mäessä. Luvan tähän antoi joku heebo, joka pasteeras siinä mäen alla. Lasketaanko se henkilökohtaiseks kanssakäymiseks SA-intin kanssa? Ja kyllähän siellä varuskunnan alueella tuli muutenkin tehtyä kaikenlaista, mistä joskus kuunneltiin tiukkasävyistä ohjeistusta kyseisen laitoksen tyypeiltä, mikäli saivat kiinni. Yleensä eivät saaneet. Vätykset.
Onkos muuten joku täältä käynyt Riksussa leikkimässä sotaa esim. kelaperseenä? Katosiko koskaan lakki sotkureissun aikana? Mites sukset ja sauvat varuskunnan pururadan laduilla? Niin että terveisiä vaan.
Siitä lähistöltähän ne aina löytyi, kuten kotsatkin. Ei me niillä mitään oltais tehty.

Ai että näitä inttimuistoja...

En todellakaan ole käynyt armeijaa, en käynyt edes kutsunnoissa. Oli muuta puuhasteltavaa niihin aikoihin.

-edit- Vois siis sanoa, että armeijasta jäi käteen kasoittain lakkeja. Joitain suksia ja sauvoja myös, mutta pääasiassa noita lakkeja. Eikä nekään kovin pysyvästi jääneet.

 

[jps]

Kaipa se on tärkein opetus armeijassa kuinka tappaa tehokkaasti ja nopeasti oman henki säilyttäenn. Oma erioistumisalani on peltipurkeissa kulkevien vihollisten eliminointi.

 

[Fagerholm]

Ja sitten on luvassa sotilaallista naurua kun joku sanoo, että hyviä ystäviä.
Inttikaverit on niitä, joiden kanssa luvataan pitää yhteyttä, soitellaan viikottain, käydä yhteisillä etelänmatkoilla ja pyydetään lasten kummeiksi.
Sitten kun kasarmin portti lopullisesti aukeaa, kerran morjestetaan ja sen koomin jos nähdään, ei sanaakaan vaihdeta.

 

[jps]

Oman kokemukseni mukaan moikataan kyllä, mutta siinäpä se. Toisaalta jos tappohommiin joutis, niin kaipa se mukavampi olisi hiukka tuntea selustavarmennusta.

 

[Fagerholm]

Oman kokemukseni mukaan moikataan kyllä, mutta siinäpä se. Toisaalta jos tappohommiin joutis, niin kaipa se mukavampi olisi hiukka tuntea selustavarmennusta.

Taitaisi aika harva niihin tappohommiin lähteä oman inttiporukkansa kanssa. Minulle ainakin on näin valehdeltu, että kertausporukan kanssa kylläkin. Tsuhna voinee upottaa laivani jos näin ei ole.

 

[SamiJ]

Kaipa se on tärkein opetus armeijassa kuinka tappaa tehokkaasti ja nopeasti oman henki säilyttäenn. Oma erioistumisalani on peltipurkeissa kulkevien vihollisten eliminointi.

Mun oma erikoistumisala on peltipurkilla kulkeminen yrittäen epäitoivoisesti säilyttää oma henki. :thumbfh:

 

[jps]

Taitaisi aika harva niihin tappohommiin lähteä oman inttiporukkansa kanssa. Minulle ainakin on näin valehdeltu, että kertausporukan kanssa kylläkin. Tsuhna voinee upottaa laivani jos näin ei ole.

Kyllä se tappaminen vähän vieraammasakin porukassa sujuu, ei epäilystäkään. Tuttujen kanssa vaan se on hiukka hauskempaa.

 

[jjv]

Ja sitten on luvassa sotilaallista naurua kun joku sanoo, että hyviä ystäviä.
Inttikaverit on niitä, joiden kanssa luvataan pitää yhteyttä, soitellaan viikottain, käydä yhteisillä etelänmatkoilla ja pyydetään lasten kummeiksi.
Sitten kun kasarmin portti lopullisesti aukeaa, kerran morjestetaan ja sen koomin jos nähdään, ei sanaakaan vaihdeta.

Isälläni kävi niin, etteivät pitäneet armeijakavereiden kanssa mitään yhteyttä 45 vuoteen, mutta kun suurin osa porukasta täytti 65 vuotta ja eläköityivät niin joku päätti koota porukan yhteen. Ovat nyt 9 vuotta pitäneet tiiviisti yhteyttä viikottain. Kyläilevät ja matkailevat porukalla. Ne äijät taitaa olla ainoita tuttavia joihin isä vielä pitää yhteyttä. Esimerkiksi entisten työkavereidensa kanssa (yli 30 vuotta samassa firmassa) ei ole missään tekemisissä eikä ole kertaakaan siinä hallissa vieraillut eläkkeelle lähdettyään.

Itse poistin kännykästäni inttikavereiden numerot kotiutuessani 8 vuotta sitten. Ehkä sitä pari tyyppiä olis kiva joskus vielä tavatakin kahden kesken, mutta mihinkään tupaporukan tapaamiseen en lähtisi.

 

[Fagerholm]

Isälläni kävi niin, etteivät pitäneet armeijakavereiden kanssa mitään yhteyttä 45 vuoteen, mutta kun suurin osa porukasta täytti 65 vuotta ja eläköityivät niin joku päätti koota porukan yhteen. Ovat nyt 9 vuotta pitäneet tiiviisti yhteyttä viikottain. Kyläilevät ja matkailevat porukalla. Ne äijät taitaa olla ainoita tuttavia joihin isä vielä pitää yhteyttä. Esimerkiksi entisten työkavereidensa kanssa (yli 30 vuotta samassa firmassa) ei ole missään tekemisissä eikä ole kertaakaan siinä hallissa vieraillut eläkkeelle lähdettyään.

Hyvä, varoittava esimerkki.
Pitääpä sanoa sihteerille ~40 vuoden päästä, että kertoo minun kuolleen jos inttikaverit koittaa tavoitella.

 

[jjv]

Hyvä, varoittava esimerkki.
Pitääpä sanoa sihteerille ~40 vuoden päästä, että kertoo minun kuolleen jos inttikaverit koittaa tavoitella.

Pidän edelleen linjani, että tuntemattomiin numeroihin en vastaa ja ovikellon pirahtaessa ovea en avaa, jos en tulijaa odota.

 

[FW08]

Vihreä kortti.

 

[maradona]

Kyllä siinä ainakin ymmärsi että fyysiseen rääkkäykseen ei kuole ihan välittömästi. Vaikka en todellakaan ollut missään kovassa hommassa, 6 kk raskaskertasinkoampujana. Ja ehkä myös sellainen tunne, että vaikka jokin homma tuntuu isolta ja mahdottomalta niin yleensä se on pahinta siinä etukäteen sitä miettiessä.

Ja ikuinen mielihyvän tunne siitä, kun jonkin ryynäysreissun jälkeen prikaatin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti arvoltaan, aloitti komppanialle puhumisen "Sotilaat!". Siihen asti kun oli puhuteltu vain alokkaiksi, komppaniaksi tai jääkäreiksi .

 

[Rentta]

Vapautus ja jos ite haluun nii voin mennä viel takas pelleilee , ei innostusta ku kuri ja yms meininki on nykyää nii perseestä :S

 

[jps]

Vapautus ja jos ite haluun nii voin mennä viel takas pelleilee , ei innostusta ku kuri ja yms meininki on nykyää nii perseestä :S

Mä vähän aattelen, ettei meininki olis mahdollisen sodan syttyessääkkän kauhian metka. Ei sitä tappamista ihan lystikseen ja inttijuttujen kertomisen takia opetella.

 

[Knoukka]

Sotilaspassi, muutama markka mammonaa ja huumaava vapaudentunne.

 

[jjv]

Vaikka se on kulunut lause, että armeijassa oppii lusmuilemaan, niin kyllä se taitaa olla päällimmäinen mitä mulla jäi intistä käteen. Olinhan mäkin aika epävarma armeijaan lähtiessä, että tuleeko se suoritettua, mutta kyllä se siinä alokasaikana jo selvisi, notta ei tämä nyt niin haastavaa ollutkaan. Joten ei kotiutuessa kovin kummoista onnistumisen riemua ollut, kun mielessä oli päälimmäisenä kotoa muutto ja uuteen kouluun meno.

Muutamassa viestissä on todettu, että armeijassa kohtasi hyvin erityyppisiä ihmisiä. Jos mietin niitä joiden kanssa itse olin tekemisissä, niin kovin samasta puusta veistettyjä oltiin. Pieneltä paikkakunnalta tulleita parikymppisiä lukion tai ammattikoulun juuri lopettaneita ja vanhempien luona asuvia enemmän tai vähemmän lapsellisia janttereita. Kaikilla motivaatio nollassa siihen touhuun ja mietittiin miten mahdollisista kertauskutsuista luistetaan. Luulen et sodan syttyessä meidän iskujoukko lekottelisi jossain Jamaikan rannoilla. Taitaa ne oikeasti erilaiset tyypit löytyä sieltä Lapinjärven koulutuskeskuksesta.

 

[jps]

Laiskoista ne parhaat maanpuolustjat löytyy, ne ei viitsi ja jaksa perääntyä.

 

[Fagerholm]

Laiskoista ne parhaat maanpuolustjat löytyy, ne ei viitsi ja jaksa perääntyä.

Ollilahan se tässä sanoi, että laiskat on parhaita työntekijöitä kun keksivät aina helpon ja nopean tavan suorittaa työ. Kai ne keksisi myös helpon ja nopean tavan päästää kaikki hyökkääjät päiviltä.

 

[kurski]

Vaikka se on kulunut lause, että armeijassa oppii lusmuilemaan, niin kyllä se taitaa olla päällimmäinen mitä mulla jäi intistä käteen. Olinhan mäkin aika epävarma armeijaan lähtiessä, että tuleeko se suoritettua, mutta kyllä se siinä alokasaikana jo selvisi, notta ei tämä nyt niin haastavaa ollutkaan. Joten ei kotiutuessa kovin kummoista onnistumisen riemua ollut, kun mielessä oli päälimmäisenä kotoa muutto ja uuteen kouluun meno.

Samoin itsekkin olin epävarma armeijaan mennessä, "käytännössä" tiesin että ampumista siellä on ainakin jos ei muuta, sitähän siellä olikin mutta ainoat tiedot olin saanut paikasta kavereiltani ja vanhemmiltani ennen sinne saapumista hieman arkana poikana armeijan leipiin menin.

Eka viikkojen sekaisuuksien jälkeen kaikkeen alkoi tottua ja kun tiesi sitten että pääsikuskiksi niin rupesi jo pääsemään pikkuhiljaa rytmiin, jossain vaihees kyl oli tylsää kun joskus vaan ajua illalla ja joskus ei pariin päivään jne. Eihän kuskin hommista intissä kiitosta saa.