Micael
Micael
Tapahtui Tikkakoskella joskus -70 luvulla
Saapui esikuntakomppaniaamme uusi piällikkö pohjoisesta, luutnantti sotilasarvoltaan. Entinen kapteeni oli ollut hän, ja lentäjä, mutta Rovaniemellä töpeksittyään alennettiin lutiksi ja siirreetiin Tikkakoskelle esikuntakomppaniaa johtamaan.
Kyseinen luti oli äksy kuin persiille ammuttu karhu. Automiehistä ei pitänyt lainkaan; hänen mielestään olivat lusmuilijoita sieltä pahimmasta päästä. Yritti sitten komennella automiehiäkin huolehtimaan komppanian rutiineista, kuten siivouksesta, päivystyksestä jne. Vaan siinäpä karahti ja pahasti, sillä automiehille kuului koko Tikkakosken itäisen varuskunnan sekä myös Luonetjärven läntisen puolen viestikoulun huolto-, muonitus- ym kaikki muutkin ajot ja huoltoliikenne ja ne piti hoitaa kelloon katsomatta ja täsmällisesti.
Yhden ainoan kerran eräs kuskeistamme sitten noudatti kyseisen komppanian piällikön käskyä jäädä siivoamaan komppaniaa ja sen takia ko. kuljettajalta jäi ajamatta eräs kapiasiten hakureissu Jyväskylän asemalta. No, siitähän se mekkala nousi ja koska ko. automies oli pyynnöstä saanut komppanian päälliköltä käskyn kirjallisena, välttyi automies rangaistukselta. rangaistuksen sen sijaan sai komppanian päällikkö.
Tapahtuman jälkeen huoltokuljetuksista vastaava majuri ilmoitti komppaniamme päällikölle, että automiesten tehtävänä on huoltoliikenteestä huolehtiminen aina ajomääräysten mukaan, eikä kuljetuksia hoitavien automiesten tehtäviin kuulu muu kuin kuljetuksista huolehtiminen. Siispä esikuntakomppaniamme siivous-, päivystys- ym. muutkin vastaavat tehtävät jäivät sitten päällikön ja komppaniassamme majailevien alikessujen sekä koksujen huoleksi.
Automiehet eivät siis olleet komppanian päällikön käskyvallassa, vaan huoltopäällikön, majurin, alaisuudessa. Itse osaltani myös hänen alaisuudessaan, ja lisksi myöhemmin vain ja ainoastaan silloisen ilmavoimien komentajan alaisena hänen kuljettajanaan. Käskyjä ei sitten tarvinnutkaan ottaa vastaan muilta kuin komentajalta itseltään, sillä hänen ajovarauksensa piti hoitaa ehdottoman tarkasti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Lepoaikoja olivat sitten kaikki muut ajat, ja tietenkin ns. varalla oloa jos kenulta vaikka tulisi pikainen ajotilaus ilman etukäteisvarausta, ja silloinhan piti tietenkin olla valmiina lähtemään välittömästi.
Saapui esikuntakomppaniaamme uusi piällikkö pohjoisesta, luutnantti sotilasarvoltaan. Entinen kapteeni oli ollut hän, ja lentäjä, mutta Rovaniemellä töpeksittyään alennettiin lutiksi ja siirreetiin Tikkakoskelle esikuntakomppaniaa johtamaan.
Kyseinen luti oli äksy kuin persiille ammuttu karhu. Automiehistä ei pitänyt lainkaan; hänen mielestään olivat lusmuilijoita sieltä pahimmasta päästä. Yritti sitten komennella automiehiäkin huolehtimaan komppanian rutiineista, kuten siivouksesta, päivystyksestä jne. Vaan siinäpä karahti ja pahasti, sillä automiehille kuului koko Tikkakosken itäisen varuskunnan sekä myös Luonetjärven läntisen puolen viestikoulun huolto-, muonitus- ym kaikki muutkin ajot ja huoltoliikenne ja ne piti hoitaa kelloon katsomatta ja täsmällisesti.
Yhden ainoan kerran eräs kuskeistamme sitten noudatti kyseisen komppanian piällikön käskyä jäädä siivoamaan komppaniaa ja sen takia ko. kuljettajalta jäi ajamatta eräs kapiasiten hakureissu Jyväskylän asemalta. No, siitähän se mekkala nousi ja koska ko. automies oli pyynnöstä saanut komppanian päälliköltä käskyn kirjallisena, välttyi automies rangaistukselta. rangaistuksen sen sijaan sai komppanian päällikkö.
Tapahtuman jälkeen huoltokuljetuksista vastaava majuri ilmoitti komppaniamme päällikölle, että automiesten tehtävänä on huoltoliikenteestä huolehtiminen aina ajomääräysten mukaan, eikä kuljetuksia hoitavien automiesten tehtäviin kuulu muu kuin kuljetuksista huolehtiminen. Siispä esikuntakomppaniamme siivous-, päivystys- ym. muutkin vastaavat tehtävät jäivät sitten päällikön ja komppaniassamme majailevien alikessujen sekä koksujen huoleksi.
Automiehet eivät siis olleet komppanian päällikön käskyvallassa, vaan huoltopäällikön, majurin, alaisuudessa. Itse osaltani myös hänen alaisuudessaan, ja lisksi myöhemmin vain ja ainoastaan silloisen ilmavoimien komentajan alaisena hänen kuljettajanaan. Käskyjä ei sitten tarvinnutkaan ottaa vastaan muilta kuin komentajalta itseltään, sillä hänen ajovarauksensa piti hoitaa ehdottoman tarkasti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Lepoaikoja olivat sitten kaikki muut ajat, ja tietenkin ns. varalla oloa jos kenulta vaikka tulisi pikainen ajotilaus ilman etukäteisvarausta, ja silloinhan piti tietenkin olla valmiina lähtemään välittömästi.
