PuuhaPete ketju (nikkarointia, viilausta ja höyläystä yms. äijä-sälää)

[jjv]

Ei mun työpaikallain kukaan jumeista valittanut silloin kun vielä oli paljon nostotyötä, pänikät 10-30kg. Tottumiskysymys lie ja ergonomisesti pitää nostella. Ei oo tarvinnu salilla käydä.

 

[Antsa Rieppo]

Ranskalainen urbaanikiipeilijä Alain Robert vahvistaa tämän. Ihan eri asia kiipeillä pilvenpiirtäjään, kuin vaikkapa kalliota, sillä pilvenpiirtäjät ovat rakenteellisesti monomuoteisia ja koko ajan pitää toistaa samaa lihaskaavaa noustessaan ylös. Syö miestä. Jossakin dokkarissa tästä puheli.

Polkupyörän lukkopoljin tuli kanssa mieleen.

Ja noin yleisesti kun asiaa lähestyy, niin esim. joku Pitkämäki ja Ruuskanen tekee paljonkin liikkeitä molemmin käsin, vaikka oikealla sitä keihästä nakkaavatkin.

Lihasepätasapaino on suuri syy loukkaantumisiin ja vammoihin.

 

[burb]

Juokseminen ja pyöräily on kans hyvin yksipuolista ja jumittavaa. Tai joku frisbeegolf.

 

[Antsa Rieppo]

Juokseminen ja pyöräily on kans hyvin yksipuolista ja jumittavaa. Tai joku frisbeegolf.

Juokseminen on, pyöräily ei. Kuntopyörän polkemista pidetään selkä- ja lantiovaivaisilla ja muutenkin jalkavaivasilla hyvinkin suositeltavana. Tulee sitä mobilisaatiota nikamiin.

Juoksu nyt on ihan tappolaji. Huonokuntoinen ei sitä jaksa ja jos jaksaa, niin erilaiset vammat hyvinkin mahdollisia.

Frisbeegolfin vammat on yleensä hyttysenpuremia. Ikäviä nekin. (Nilkat, polvet ja lantio siinä on kovilla. Mulla usein lähentäjät kylmänä heittäessä huutaa hoosiannaa.) Alkuveryttelyhän tässäkin on tärkeää.

https://www.youtube.com/watch?v=_NRd5SuT4ow Tuossa näkee miten kehoon tulee kiertoliikettä.

 

[Captain Howdy]

Just tuli uutta tietoa STT:ltä, että juoksijat, uimarit ja varsinkin pyöräilijät on likimain kaikki homoja.

 

[Antsa Rieppo]

Just tuli uutta tietoa STT:ltä, että juoksijat, uimarit ja varsinkin pyöräilijät on likimain kaikki homoja.

Johtuu niistä kireistä trikoista ja treenatuista vartaloista.

Armeijan palvelukseen otetaan vain dokuja.

 

[PuoliPöhkö]

kun latoo halot liiteriin nättiin riviin. Eikä heittele niitä vaan sinne sikin sokin!
Sotkuinen liiteri on merkki luonteen heikkoudesta. Se ei ole äijämäistä lainkaan. Ei suomalainen mies niin tee.

Hienosti puettu.
Käytin erään kerran linjalautaa, kumivasaraa, aikaa, kaljaa ja tupakkia, että sain halkopinon täysin suoraksi. Niin, että halkojen päät oli millilleen samassa tasossa keskenään. Kaikki.
Perkele, että palkitsi se. Tuli luonnottoman hieno pino. Kuin tehdastekoinen, pystyyn asetettu taso, johon printattu halkojen päät.

 

[Troy]

Perkele, että palkitsi se.

Kiitos, kiitos.

Ymmärrän että tajuat halkojen latomisen perisäännön samoin kuin minäkin, eli että pino ei saa kaatua. Jokainen kappale on soviteltava paksu tai ohut pää kerrallaan ja se on palikkatesteistä helpointa. Käy nopsaan ja rutiini tulee äkkiä.

Kyllähän silti jotenkin palkitsee, kun näkee käsiensä työn ja sen lievän aivoprosessin että vaivan näkeminen kannatti. Milleistä en juuri jaksa välittää, mutta onhan jotenkin normaalilla tavalla tyydyttävää että asiat ovat järjestyksessä. Eikä miten sattuu.

Suomalaisen miehen filosofiaa on varmasti paljon historian halkopinoissa. Manuaalista latomista ja samalla funtsittuja asioita.

 

[PuoliPöhkö]

Juuri näin.
Hyvää halkopinoa pitää pystyä kevyesti heijjaamaan ilman, että se tuntuu horjakalta.

 

[Albert Oil]

Tulipa halu omistaa halkopino.

 

[Lunssila]

Jätän eriävän mielipiteen halkopinohifistelykeskusteluun.

 

[Örfil]

Tulipa halu omistaa halkopino.

Väitätkö ettei niitä satoja ja taas satoja asumuksesi uumenissa lojuvia Lasol pulloja voisi pinota halkopinoa imitoiden?

 

[Vilperi]

Olin maanantaina puutalkoissa, mutta ei tullut ihan noin paljoa hifisteltyä. Pinoon toki laitettiin vaikka järjestävä taho oli sitä mieltä että pelkkä liiteriin heittelykin olisi kelvannut. Itellenihän kävi sellainen hassu sattumus tuolla, että astuin laudassa olevaan naulaan. Säikäytti vähän perkeleesti moinen, mutta fiksuna miehenä tähtäsin sen verran hyvin, että naula tuli iso- ja etuvarpaan välistä läpi.

 

[PuoliPöhkö]

Jääkaappiemme/pakastintemme ovenkahvojen suunnittelijalla ei ole ollut lääkitys kohdallaan työsuhteensa aikana.

Kahvoista/kahvojen kiinnityksistä on tehty sellaiset, että kahvan muoviruinko taipuu ilkeästi joka kerta kun oven rempaisee auki.
Em. suunnitteluvirhe johtaa väistämättä materiaalin väsymiseen ja lopulta murtumiseen.

Jääkaappimme oven kahva oli mennyt edellä mainitun syyn johdosta kuntoon, jossa se olisi hajonnut lähipäivinä lopullisesti.

Katsoin netistä varaosan hinnan.
40 euroa + toimituskulut.

240 MUMMUNMARKKAA!!!!!1! :nope:

Korjasin itse. 4 minuuttia, 0 euroa.
Tuli huomattavasti teknisemmän näköinenkin.


Suunnitteluvirheen aiheuttama halkeama on selkeästi nähtävillä kahvan vasemmalla puolella.

 

[PuoliPöhkö]

Svois ehkä hifistellä ja maalata tuon ruuvin kannan valkoiseksi.

 

[oldez]

Svois ehkä hifistellä ja maalata tuon ruuvin kannan valkoiseksi.

Olisit upottanut ja/tai laittanut peitetulpan.

 

[Örfil]

Purukumi ajaa saman asian. Ja on ekologisempi.

 

[Dominic]

Itse olisin hieronut siihen ulostetta.

 

[PuoliPöhkö]

Olisit upottanut ja/tai laittanut peitetulpan.

Upottaa ei voinut tuon enempää koska kahva on ontto.
Valkoisen peitetulpan svois tietty hakea Bauhaussista. Nurkissa niitä ruuvinkantaan painettavia, pieniä ei pyöri.

 

[burb]

Hiukan kyllä epäilin tuon 0 euron budjetin paikkansa pitävyyttä, onhan siihen kuitenkin materiaalia (ruuvi) todistettavasti tuhlattu.
Katsoin läpi sormien, sillä ehkä joka pikkunippeliä ei kannata alkaa laskemaan, varsinkin suuremman luokan projekteissa. Mutta jos aletaan erikseen höntyilemään jonnekin Bauhausiin hakemaan peitetulppia sun muita (kuitenkin samalla reissulla tarttuu mukaan metri jalkalistaa varmuuden vuoksi ja alekorista vesivahingon vuoksi turvonnut rakotulkki) niin hommahan leviää aivan käsiin. Nolla euroa.... ja pyh!