Ennen kuin keskustelusta tulee typerää niin kannattaisi varmaan määritellä mitä kukin uskovaisella tarkoittaa?
Onko uskovainen sinusta sellainen joka kiertää ovelta ovelle jakamassa lehtisiä, käy tuon tuostakin jossain suurissa teltoissa uskonnollisissa kokouksissa ja uskoo raamattuun kirjaimellisesti?
Vai onko uskovainen vain tavallinen suomalainen joka kuuluu Evankelis-Luterilaiseen kirkkoon?
No well.
Uskovaisia on montaa sorttia. Sellaiset hyväksyn, jotka pitää omana tietonaan ja vastaa vain jos kysytään. Sellaisia epäilen, jotka vihjailevat ja houkuttelevat. Sellaisia pelkään, jotka nielevät purematta kaiken.
Kyllä sellainen fudamentalistinen kiihkoilu ja tuputtaminen vaatii joko puhdasta mielisairautta tai vähintään luonnevikaa. Vähemmillä avuilla siunatut on tietenkin asia erikseen. Saahan sitä uskoa vaikka joulupukkiin, mutta muiden tuomitseminen ja/tai vallitseminen sen varjolla ei tulisi olla hyväksyttävää. Muutenkin sellainen turha uskosta huutelu on rasittavaa. Vähän samalla lailla kun extrovertit homoseksuaalit. Periaatteellisella tasolla minulla ei ole homoseksuualeja vastaan mitään, mutta vittuako sitä omaa seksuaalisuuttaan täytyy kokoajan kaikille huutaa ja toitottaa. Enhän minäkään kadulla huutele kaikille olevani hetero.
Sama pätee uskiksiin. Tunkekaa ne jeesus laput perseeseenne, tai painakaa ainakin niin pehmeälle paperille, jotta siihen voi mukavasti pyyhkiä perseensä. Saadaan ainakin 90% niistä lappusista todellista käyttöä. Jos joskus haluan moisen lapun tai vaikka tietää uskonnostanne enemmän, löydän varmasti jonkun teistä ja osaan kysyä. En nyt tarkoita, että uskovaisten pitäisi luopua kaikesta harjoittamastaa laupeuden työstä. On hieno, että heillä riittä aikaa ja resursseja pitää huolta yhteiskunnan heikkoosaisemmista, mutta tarvitseeko tämän avun olla ehdollista? Monasti se ei kait enää suomessa olekkaan ja hyvä niin.
Samainen tuputus vituttaa kyllä kaikessa muussakin. Esimerkikisi mielestäni helsingin tulisi kieltää julkinen ulkomainonta kokonaan. Näin oli jopa tehty jossain päin etelä-amerikkaa. Sao Paulo?
Lähinnä itsellä tähän pätee samat perusteet ja periatteet kun moneen muuhunkin asiaan elämässä. Se on ok kunhan se ei muille aiheuta vaaraa tai haittaa. (Lievä esteettinen haitta, esim. alastomuus, haju, hiljaiset äänet tms. sallittakoon.)
Edit:
Mielisairauksiin mm. kuuluu se, että käyttäydytään tai ajatellaan epänormaalisti/pokkeavasti/erikoisesti. Suurin osa maailman ihmisistä on uskovaisia jollain tapaa joten ateismista tulee epänormaalia. Jos siis mennään sotkemaan mielenterveyttä uskoon niin voitaisiin sanoa, että paremminkin ateismi on mielisairasta.
Mä haluaisin kyllä tähän lisätä, että mielisairauksiin käsittääkseni aina liitty nimenomaan aivojen poikkeava ja/tai vajaa toiminta. Persoonnallisuus häiriöt ja muuten poikkeava käytös tai uskomukset, eivät käsittääkseni ole varsinaisia sairauksia per se.
Tsuhnalta haluaisin kysyä, että mikä on henkilön oma näkemys työpaikallaan harjoitettaviin riitteihin ja niiden kuulumisesta koulutuksen yhteyteen?
