Olen jo pitkään miettinyt mistä ns. haukkumasana 'hurri' tulee. Olen ollut Ahvenanmaallakin töissä ja juteltuani siellä asuvien suomenkielisten kanssa en ole päässyt asiasta selville. Myöskään slangia osaavat eivät tietäneet.
Helsingissä "hurri"- sanaa käytettiin suomenruotsalaisten pilkkanimenä jo 1900- luvun alussa, moni vanha sanontatapa heijastaa "hurri"- sanaan liittyviä kielteisiä tunteita. Esim. " Lyö hurria puukolla, sil hurrilla ei oo väliä, ei hurrilla oo sielua".
Tämän pilkan halusi kääntää voitokseen niin sanottu hurrarrörelsen eli hurraajaliike,joka syntyi ruotsin- kielisellä Pohjanmaalla 1970- luvun alussa. Vähän samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa mustien kansalaisoikeusliike, jonka tunnuslause oli "black is beautiful" . Niinpä
ruotsin kielessä ruvettiin käyttämään hurri-sanaa muistut- tavaa nimitystä hurrare 'hurraaja'. Vaikka sanan merkitys kansan suussa on ollutkin ivallinen niin "hurri- sanan alkuperä on kuitenkin toinen.
1. Hurri samoin kuin vähän samalta kuullostava hurtta ovat alkujaan olleet suden kiertoilmauksia. Suomen kielessähän on petoeläimillä ollut monia kiertoilmauksia ja lempinimiä ( karhu, otso, mesikämmen). Nykymurteissa hurri- sanaa käytetään tarkoittamaan koiraa, kissaa tai vaikkapa vuohta,
niiden karvojen vuoksi. Sanat ovat siirtyneet tarkoittamaan myös karvaista, partaista miestä.
2. Tästä päästäänkin sanan seuraavaan merkitykseen, nimittäin eri puolella Suomea hurriksi kutsuttiin yöjalassa käyviä poikia. Hurriksi kutsuttiin myös kosijaa ja sulhasta.
Hurrikas puolestaan oli avioksi lupautunut tyttö tai avioksi tavoiteltava nainen. Nuoret morsiamet, hurrikkaat ja myös sulhaset kulkivat talosta taloon anoen morsiuapua esim. pellavia kangasta varten. Tämä tapa on ollut käytössä kaikkialla Suomessa myös Ahvenanmaalla. Monin paikoin
tähän tapaan liittyi morsiamen tarjoamat kahvit tai viina- ryyppy tai morsian saattoi antaa vastalahjaksi rihkamaa.
3. Hurrittaa, käydä hurrikkaana, tai käydä hurrikkaassa tarkoittaa sellaista ruoan tai muiden tarvikkeiden anelua, joista pyytelijä tarjoaa palkkioksi kahvia, viinaa tai rihkamaa. Hurrittamista on nimenomaan tavattu kalan nuottapyynnin yhteydessä. Pyytelijät ovat saapuneet nuotta -paikoille viinaksineen ja kahvitarpeineen tarjoamaan juomia
pyyntimiehille. Vastikkeeksi he ovat saaneet kaloja. Hurrittamaan tulleet olivat hyvän kalaonnen tuojia.
4. Nyt päästään Etelä- pohjanmaalle, jonka rannikolla asuu ruotsinkielistä väkeä. Lähipitäjien suomenkielisellä väellä oli tapana kutsua ruotsinkielisiä kierteleviä kalakauppiai- ta hurreiksi. Hurreiksi kutsuttiin myös vaihtokauppaa harjoittavia suomenkielisiä kulkukauppiaita. Hämeestä tai Keski-Suomesta tulleita kulkukauppiaita kutsuttiin itämaan hurreiksi.
Siispä vaikka ruotsinkieliset mielellään huutavat- kin "hurraa" vaikkapa synttärisankaria onnitellessaan, niin "hurri- sana ei siis tästä johdu.
Eikä se myöskään johdu siitä, että ruotsinkieliset sanoivat "hur sa?" kun eivät ymmärtäneet mitä suomen- kieliset sanoivat.
Hurrikas oli myös ensi vierailun tai mieleisen vieraan kunniaksi karsittu kuusen tai männyn näre.
Lähteet: R.E. Nirvi: Petojen nimitykset kosinta- ja hääsanastossa. (1982).
Mikael Reuterin artikkeli " Hurraako hurri?" osoitteessa:
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkun...99_6.shtml
Stadin Slangi ry: sähköposti kirjeenvaihto/asiantuntijana professori Heikki Paunonen
Paunonen, Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. WSOY, 2001