Toki mä nyt Even tiedän.Vähän oli joo hakusessa mutta vihdoinkin ajan pehmittämä pää ponkaisi ilmoille oikean vastauksen.
Oli sillä ainakin pitkä tukka.
Meinaako OoPee että Eve olis ollut tiedossa?
Hakkaa mennen tullen Dingon.
Ei todellakaan ole sama maku Digataan selvästi ihan eri saundeista musan suhteen. Musta Evellä on hienosti rakennettuja biisejä ja miksaukset on tehty hienosti.Toki mä nyt Even tiedän.
Makuasia, mun mielestä Evellä on (tai oli ainakin vielä tuolloin) aikalailla surkia ja monotoninen ääni, kuten tuossakin biisissä kuulee, sitäpaitti toi itse biiskin on mun mielestä äärettömän tylsä :thumbfh:
Ei tuo kyllä 80-luvun/90-luvun alun Dingolle mitenkään pärjää, mutta toisaalta tylsäähän se olis, jos meillä kaikilla olis sama maku :wink:
Sanottakoot nyt kuitenkin, että jos taas tätä Dingon 2000-luvun tuotantoa tsekkaa, niin Purppuraa plätyllähän ne levyn kaks parast biisiä ovat nimenomaan juuri Even säveltämät ja esittämät "Intiaanikesä" sekä "Kaikki kaunis katoaa". Neumannin "Radio Avalon" pärjää ehkä nippanappa, muutenhan tuo koko plätty oli melkoista paskaa :dunno: Myöskin Even ääni ja laulutaito olivat huomattavasti siedettävämmässä kunnossa kuin 80-luvulla, Neumanninlla taas on äänen suhteen käynyt just päinvastoin, mutta Nipahan nyt ei puhtaan teknisesti ole koskaan ollut kovin ihmeellinen laulaja, toisaalta Dingon menestyshän nyt ei välttämättä koskaan perustunutkaan loistavaan laulu- ja soittotaitoon vaan ihan johonkin muuhun.Ei todellakaan ole sama maku Digataan selvästi ihan eri saundeista musan suhteen. Musta Evellä on hienosti rakennettuja biisejä ja miksaukset on tehty hienosti.
Kato muuten mitkä saliverkkarit!
http://www.youtube.com/watch?v=xcot8PLNbqY&feature=related
Yksikään noista ei ole koskaan ihmeemmin sytyttänyt, joten ei ihme :nope:Ja monotonisuudesta, niin kaikki uusromantikot tuohon aikaan lauloi tuohon tyyliin. Mm. Classix Nouveaux jossa Jimi Sumen lyhyesti piipahti, Duran Duran, Spandau Ballet etc..
Vaan sifonkihuiveihin :ahem:toisaalta Dingon menestyshän nyt ei välttämättä koskaan perustunutkaan loistavaan laulu- ja soittotaitoon vaan ihan johonkin muuhun.
Duranin Duranin eka nimikkoalbumi on mulla edelleen vinyylinä ja se on kyllä täynnänsä parsautta tuolta ajalta. Punkbuumin jälkeen oli haastavaa opetella soittamaan ihan oikeita sointuja sen tahdissa.Yksikään noista ei ole koskaan ihmeemmin sytyttänyt, joten ei ihme :nope:
No niihinkin kuten myös Neumannin silloiseen karismaan, mutta toki myös biiseihinkin, toimivat mun mielestä vielä 25 vuotta ja risat myöhemminkin.Vaan sifonkihuiveihin :ahem:
Totta töriset. Muistan jonkun Hermusen haastattelun telkkarista, missä se oli kusta housuihinsa kun pääsi Nipan kanssa lähitaisteluetäisyydelleNo niihinkin kuten myös Neumannin silloiseen karismaan, mutta toki myös biiseihinkin, toimivat mun mielestä vielä 25 vuotta ja risat myöhemminkin.
Muistan saman haastattelunTotta töriset. Muistan jonkun Hermusen haastattelun telkkarista, missä se oli kusta housuihinsa kun pääsi Nipan kanssa lähitaisteluetäisyydelle
Miksi tämä kaikki on johtanut Antti Tuiskuun? Minä vaan kysyn.Muistan saman haastattelun
Dingolla oli se "tuuri", että ne osuivat markkinoille just oikeaan aikaan eli aikana, jolloin suomi rock oli vasta varsinaisesti tuloillaan, tosin avauksen teki Yö Likaisilla legendoillaan. Toki on muistettava, että ilman niitä 70- ja 80-luvun vaihteen suomenkielisiä punkviritelmiä ei melkoisella varmuudella olisi koskaan ollut Dingoakaan sen paremmin kuin Yötäkään. Yks asia johtaa aina toiseen.
Ihan vaan kostoks :frank:Miksi tämä kaikki on johtanut Antti Tuiskuun? Minä vaan kysyn.
Voiko olla?15-20 v sitten isä oli lainannut jostain paksun, leveän ja pitkän opuksen, jossa käsiteltiin juurta jaksain noitia, vampyyrejä, ihmissusia ja kaikkea mahdollista vastaavaa sen sellaista. Tietokirjaksi laskisin. En muista millä kielellä siinä haastettiin enkä ole varma tapahtuiko tätä ikinä oikeasti. Mutta se oli paras kirja ikinä siihen asti ja kauan jälkeenkin päin. Olisi kiva tutustua siihen uudestaan.
Ehdotuksia?